Kategoria: Yleinen

Elämä tulee ja menee. Aurinko nousee joka aamu vaikka näyttäisikin harmaalta. Joskus väsyttää etkä jaksaisi nousta peiton alta. Seuraavana aamuna hymyilyttää jo aamun ensisäteiden pilkistellessä sälekaihtimien lomasta kasvoillesi. Tänään riitelette, huomenna hymyilette ja halaatte. Potkaiset ehkä varpaasi pöydän kulmaan, ja huomenna poimit lenkillä maasta kolikon. Tänään peilistä katsoo vääränlainen nainen tai mies, mutta huomenna olet onnellinen ollessasi juuri sinä, koska olet ainutlaatuinen.

Elämä koettelee, heittää eteemme mahdollisuuksia, ja usein on itsestäsi kiinni miten niihin suhtaudut, piiloudutko vai tartutko tilaisuuksiin. Elämä kuitenkin jatkuu. Ollaan onnellisia jokaisesta aamusta johon saamme herätä, elämä ei koskaan ole itsestäänselvyys

Raiteet jatkuvat <3

Otsikko on aika huomiota herättävä, myönnetään. En kuitenkaan keksinyt osuvampaa. Mietin asiaa tänään kun olin leikkaamassa hiuksia yhdellä hoitokodilla yhdeksän tuntia, syömättä mitään. En yksinkertaisesti kehdannut, niin naurettavalta kuin se kuullostaakaan. Mietin vaan että jos ne miettii et miksi tuollainen läski tarvitsis ruokaa. Ymmärrän kyllä kuinka idiootilta teksti näyttää ajateltuna, saati kun se ääneen kirjoittaa, mutta niin mä kuitenkin mietin. Omat ajatukset hävettää, koska mä en todellakaan oleta kenenkään muun pyöreän ihmisen olevan syömättä, enkä ole sitä itsekkään. Äsken kuitenkin söin, kauhean lautasellisen makaroonia ja sen jälkeen seisoin peilin edessä pettyneenä itseeni ja siihen, että olen viimeiset viisi vuotta, vähintään, tavoitellut unelmakroppaani, laihuutta, hyvinvointia, parempaa minää, mitä vielä. Tässä mä kuitenkin olen, L-kokoisissa vaatteissa ja makkara vyötäröllä tuijottamassa harmistuneena tuota naista.

 

Niin monta kertaa kuin olen yrittänyt päättää muuttuvani haluamakseni naiseksi ja päättänyt lakata välittämästä muiden mielipiteistä, luvannut lopettaa itseni häpeämisen ja inhoamisen, tässä mä kuitenkin olen alkupisteessä, oppimatta mitään enkä vieläkään ole päässyt edes sinuiksi itseni kanssa. Edelleen kuvittelen että onnellisuus on kiinni kiloista vyötäröllä. Tänään tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ehkä huomenna ajatus on jo toinen.

Ehkä mä vielä joskus ymmärrän että mulla on lupa olla onnellinen vaikken omistakaan bikinivartaloa.

-En mää tykkää että naisella näkyy sikspäkki, ei se oo hyvännäköistä! Ei naisten kuulu näyttää mieheltä, sanoi yksi parikymppinen asiakkaani kun keskustelu ajautui naisten ulkonäköön ja fitnessbuumiin. Katsoin häntä vähän kummaksuen ja aloin nauraan. Mies katsoi minua hölmistyneenä ja kysyi mitä ihmettä nauroin. Mä olin vain todella yllättynyt. Siinä samalla tajusin kuinka laput silmillä mä itse kuljen.

Olen ajatellut, kyseenalaistamatta yhtään, että mä itse esimerkiksi olen ruma. Sen tarkemmin miettimättä miksi, mutta koska itse näen useimmiten peilistä ruman naisen, olen kuvitellut kaikkien muidenkin, etenkin miesten ajattelevan että mä olen ruma ja pyöreä, thats it. Mä olen yhtään se suuremmin miettimättä ajatellut että olisi kiva olla kaunis nainen, vetävän näköinen ja sellainen että voisi pukeutua haluamiinsa vaatteisiin häpeämättä. Ihan niinkuin en saisi tehdä niin  jo nyt. Koen myös hirveää tarvetta selitellä syömisiäni ja tekemisiäni kavereille, ihan niinkuin minun tarvisi tehdä sitäkään.

Kauneusihanteita on miljoona erilaista, luo itse omasi.

Juuri sinä olet jollekkin kauneinta maailmassa. Älä unohda sitä <3

Tiedättekö sen tunteen kun kuume vaan jatkuu ja jatkuu? Kun päätit olla valittamatta siitä mutta sitten menee hermot. Mäkin päätin niin mutta nyt tulee jo itku. Eilen oli yhdestoista päivä kuumeessa ja yskä vaan yltyy eikä nuhakaan ole helpottanut yhtään. Kylkikipu pahenee ja mononukleoosin tulokset junnaa jossain labrassa. Olo on niin voimaton että itkettää koko aika ja toisaalta tekis mieli ottaa kahvakuula ja paiskoo sitä hetki. Mulle tuli äsken semmonen olo ja kävin laittamassa pesukoneen päälle, se oli jo tarpeeksi urheilusuoritus tähän.

Kuinka voikaan ärsyttää näin paljon? Tilanne olis aivan toinen jos olisin vieraalla töissä, voisin marssia lääkäriin hakeen lisää sairaslomaa. Mutta ei rahat riitä olla enää kipee, jouduin perumaan viime viikolla asiakkaat ma-to ja perjantaina vedin vaan buranaa ja hoidin loppuviikon työt kuumelääketokkurassa. Tiedän että ihan typerää sekin mutta vuokra on pakko maksaa niinkuin kaikki muukin, ei auta vaikka on kipeenä. Aina välillä olo on vaan epätoivoinen. Tää on neljäs flunssa ja kuumetauti tänä talvena. Kun yhdestä taudista paranee, toinen iskee pahempana. Ärsyttää tuhlata omaisuus vitamiineihin, lisäravinteisiin ja koittaa kiinnittää ruokailuihin huomiota, vain todetakseen että taas kipeänä.

.

Tänä aamuna kun avasin Facebookin, oma kuumeilu ja flunssa unohtuivat sekunnissa. Kylmät väreet löivät selkään. Koulubussi oli ajanut tieltä kyljelleen, yksi tyttö lentänyt lasin läpi ja jäänyt vissiin osittain bussin alle, luojan kiitos jäänyt henkiin. Mun oma pikkuveli joutui todella vakavaan onnettomuuteen pari vuotta sitten, ja lähellä  oli niin hengenlähtö kuin kävelykyvyttömyys. En ikinä eläessäni ole kokenut niin suurta tuskaa kuin joutua seuraamaan hänen taistelemistaan sairaalanpedistä kiinni elämään. Kuinka olisin tehnyt mitä vaan ollakseni siinä hänen sijastaan, kumpa olisin voinut ottaa edes osan kivusta itselleni. Kuinka sain paniikkikohtauksia vielä vuoden päästä tapahtuneesta vain kuullessani ambulanssin äänen. Kuinka joka kerta sydän lyö kaksi ylimääräistä lyöntiä kun äiti soittaa sunnuntaiaamuna. Kumpa aikaa voisi kääntää ja pysäyttää vastaantulevan auton.

Siinä kohtaa ei ihan kamalasti paina aamupalan makroravinteet tai kuusi ylimääräistä kiloa kylkikinkuissa. Sillä ei ole tippaakaan väliä kun on kyse siitä käveletkö enää koskaan, toivutko koskaan normaaliin elämään? Ei sillon ole väliä söitkö kaurapuurosi seassa mehukeittoa vai raejuustoa, ja kumpi olisi optimaalinen valinta kohti bikinivartalotavoitettasi.

Ymmärrän että unelmakropan tai täydellisen hyvinvoinnin tavoittelu on tärkeää, itseänikin se kiinnostaa, mutta aina silloin tällöin olisi kuitenkin hyvä miettiä mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää. Pitäkää huoli tärkeimmistä ja muistakaa kerto kuinka paljon rakastatte.

Kaikkea hyvää loukkaantuneelle tytölle ja voimia parantumiseen <3

Nyt se sitten iski kunnolla. Eilen sain kaktuksen kurkkuuni ja olo alkoi olla paha. Viime yö meni noin kolmen tunnin unilla koska mä vaan yskin, niistin, yskin niistin ja lisäksi kurkkua ja niveliä särki ihan hirveesti, ei toivookaa nukkumisesta.

Tää työpäivä oli sanalla sanoen kamala. Niistin joka välissä ja yskin ja luulen että oli myös kuumetta, en ole viittinyt mitata kun ei se mitään muuta kuitenkaan. Tänään töitä oli lähes 11h mikä oli selkeästi liikaa kipeenä. Nukahdin istualleni sohvalle. Kello on puoli kahdeksan mutta aattelin könytä suihkun kautta nukkumaan tai ainakin maate. Toivottovasti paranis pian että pääsis kuulaileenkin..

Mä en tiedä olenko ikinä kokenut sellaista liikutuksen ja kiitollisuuden tunnetta kuin tänään töissä. Aamupäivän olin omassa liikkeessa ja loppupäivän vanhainkodilla mummujen ja pappojen hiuksia leikkaamassa.  Ylipäätään vanhat ihmiset ovat sympaattisia, mutta tänään eräs Eine-mummu sai minulle vedet silmiin. Olin leikannut hänelle uuden polkkatukan, föönannut ja tupeerannut kampauksen valmiiksi ja irroitin kappaa vielä höpöttäessäni. Mummo kääntyi minua kohti pyörätuolissaan, otti lujasti käteeni kiinni molemmilla ryppyisillä käsillään, katsoi silmiin ja sanoi; Tuhannet kiitokset, sinä teit minut onnelliseksi. Ruskeista silmistä paistoi kaiken sen vuosikymmenten elämänkokemuksen jälkeen puhdas kiitollisuus vain, koska tein hänelle nätin tukan.  Kyllä siinä oma flunssa ja kurkkukipu unohtuivat.

Sama mummo sanoi viisaasti. Tätä se elämä on. Itketään, nauretaan, hymyillään, kiukutellaan, ja rakastetaan.

Ollaan kiitollisia jokaisesta päivästämme <3

Ajatukset ovat varmasti yksi suurimmista voimavaroistamme- niin hyvässä kuin pahassa. Oikealla ajattelulla voit parantaa stressiä, rauhoittua, kehittyä, oppia luottamaan itseesi- tai ahdistua, stressaantua, panikoida ja tuntea hirvittävää kiirettä tai selittämätöntä pahaa oloa ilman mitään järjellistä selitystä.

Lisäksi ajatukset elävät. pyörivät ja muuttuvat koko ajan. Tämän huomaa varmasti ihan jokainen arjessaan. Illalla ajattelet että aamulla on hyvä aika lähteä lenkille ja etten enää koskaan syö yhtään karkkia, ainakaan kolmeen kuukauteen. Aamulla lämmin peitto vetää puoleensa ja iltapäivällä huomaa mussuttavansa salmiakkia auton hanskalokerosta- kun sitä sattui siellä olemaan.

Kuinka moni meistä on aloittanut tämänkin aamun seisomalla vessan peilin edessä tyytymättömän näköisenä, nostaa käden ylös nyt! Veikkaan aika monen käden nousevan. Jos sinä sait pitää kätesi alhaalla, onnittelut. Hieno suoritus! Jos taas sinä olet aloittanut aamusi samalla tavalla, voisi nyt olla pieni paikka muuttaa ajatuksiaan. Miksi luulet vatsamakkaran puristelun hyödyttävän matkalla kohti parempaa hyvinvointia? Niimpä.

Kuten jokainen blogiani lukeva on varmasti huomannut, olen jättänyt FIT-ohjelman kesken. Kyllä vain, eikä edes hävetä. Mitä pidemmälle Hormonidieetti- ja Hyvän olon hormonidieetti- sekä Taikinasta teräkseksi-kirjoissa olen päässyt, sitä tyytyväisempi olen päätöksestäni. En mä oikeasti halua vetää 30 päivää täysillä verenmaku suussa, vaan haluan opetella elämään koko ajan terveellisesti, pienillä askelilla sitä omaa optimaalista hyvinvointia, tervettä ja sopusuhtaista kehoa, rauhallista mieltä ja energisempää elämää. Erilaisilla dieeteillä ja oman hyvinvoinnin kustannuksella pelleilemisellä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset, joita maksamme vielä vuosien päästä siitä päättömästä unelmavartalon tavoittelusta, jota jatkuvasti harrastamme.  Mä olen tehnyt päätöksen olla asettamatta kiloihin liittyviä tavoitteita, vaan pyrkiä kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia ja hormonitasapainoa, koska uskon sen auttavan pidemmälle. En usko tai väitä sen olevan helppoa tai yksinkertaista. Se vaatii varmasti enemmän opettelua kuin grammantarkan ruokavaliolapun lukeminen, mutta uskon että kiitän itseäni siitä myöhemmin. En halua aloittaa enää koskaan uuttaa ohjelmaa tai dieettiä, haluan elää elämääni mahdollisimman paljon kohti terveyttä. Haluan uskoa että se riittää.

Tulevaisuuden haaveammattina siintää jonkinlainen hyvinvointineuvoja, jolloin voisin auttaa myös muita ihmisiä löytämään pysyvämmät ratkaisut hyvään oloon. Suurimman työn joudun tekemään itseni kanssa, mutta uskon sen olevan sen arvoista.

Hellou!  Olin pääsiäisen lomalla mieheni kanssa hänen siskollaan pohjoisessa. Viikonloppuun kuului syömistä, lenkkeilyä, herkuttelua, juhlimista, mahakipua, shoppailua, naurua ja rakkautta. Täydellinen irtiotto kaikesta, sitä mahaa lukuunottamatta.

Tänään oli taas lääkäri ja sain lähetteet tähystykseen ja verikokeisiin, homma etenee. Sitä odotellessa päätettiin mieheni kanssa kokeilla viljatonta ja maidotonta ruokavaliota, että rauhoittaisko se mahaa yhtään ja helpottais elämää, koska tää alkaa olla jo oikeesti raskasta. Nyt iski vielä sitten alkava flunssa tähän niin soppa alkaa olla valmis. tän päivän kahvakuula jää nyt väliin ja vaihtuu hormonidieetti-kirjan kanssa sohvalla loikoiluun. Toivottavasti huomenna olo olis parempi ja reenit onniistuis jo 🙂 Jotenkin laihdutus tuntuu tällä hetkellä täysin toisarvoiselta, kunhan vaan sais rauhallisen masun ja hyvän olon takasin..

Ajatus ei kulje nyt yhtään, palaan asiaan myöhemmin

.

 

Tää aamu alko niinkin kurjasti kuin lääkärin vastaanotolta. Oon viime kesästä asti kärsinyt enemmän tai vähemmän, lähinnä kuitenkin enemmän kaikenlaisista vatsaongelmista ja nyt kun ne on viime viikkoina pahentunut siihen ettei vessan läheltä poistuminen tule enää kysymykseenkään, päätin vihdoin mennä lääkäriin ja alkaa selvittää ongelmien syytä. Sain samantien lähetteen vatsa- ja suolistospesialistille ja sitä kautta tähystykseen, apua. Pelottaa, mutta toisaalta haluan vaan selityksen ja hiukan helpomman arjen. Oikein tämmönen kaapista ulos-aihe, huhhuh..

Onneksi päivä jatkui mukavammin, mulla oli hieroja ja iltapäivällä lungin koiran kanssa kotona, siivosin ja valmistelin pääsiäistä.

Äsken olin sitten kahvakuulassa, ja ekaa kertaa tein koko reenin kymppikilon kuulalla. Ohjaaja nauro että aiotko uida tossa lammikossa, eli kyllä se vähän tuntui 😀 Yritettiin saada jotain kuvia kotona mutta kädet tutisi siinä vaiheessa jo niin pahasti että ei kehuttavia otoksia tullut. Ilmeet ja irvistykset sen mukaisia että tietää tehneensä 😀

Huomenna olis tiedossa kahdeksan tunnin työpäivä ja sitten pääsiäisloma, aivan huippua! Tein tilauksia eli ens viikolla mun liikkeestä on saatavilla msm, arginiini ja magnesium muiden tuotteiden lisäksi. Ensi keskiviikkona mulla on eläkeiläisliiton kanssa yhteistyössä hyvinvointipäivä, jonka aiheena hormonitoiminta, arginiini ja meikkaus. Elikkä painavaa asiaa ja höysteenä vähän kauneushömppää, sitä valmistellessa saa pääsisäisenkin kulumaan. Aivan huippua saada neljän vapaan putki, tuntuu tulevan tarpeeseenkin.

Munarikasta päästäistä kaikille, syökää hyvin ja liikkukaa senkin edestä! Eikä tietenkää unohdeta päiväunia 😉