Paljon kauniita sanoja, jäi paljon rumempia tekoja

Muistot. Takanasi vaeltavat varjot. Sä tunnet selvästi, kuinka ne kävelee sun perässä, hengittäen niskaasi, kuiskien korvaasi sanoja, jotka sä haluaisit vain ohittaa. Kukaan muu ei niitä näe, mutta sä lähes kuulet niiden rahisevat askeleet hiekalla, ja kuinka ne varovat astumasta kantapäillesi. Kulkevat vain perässä, piiloutuen usvaan.

Sun pitää jatkaa määrätietoisesti eteenpäin. Ne yrittää saada sua kääntymään, yrittää muistuttaa sua siitä miten ennen oli muka helpompaa, parempaa, vaikka todellisuudessa tiedät lähes hukkuneesi niiden painon alle. Ne kertoo kuinka sä et tule selviämään, kuinka sä romahdat kuitenkin, kuinka sun pakkomielteesi jokatapauksessa tuhoaa kaiken, kuinka sulle ei lopulta jää mitään. Ne on vakaasti päättäneet kietoa sut sumuunsa ja tuhota.

Sä olet yrittänyt juosta karkuun, piiloutua ja väistellä. Laittaa luurit päähän ja olla kuulematta sitä. Kuitenkin tajuat ettet sä pääse lujempaa, kun ne juoksee rinnallasi.

Sulla ei ole enempää vaihtoehtoja. Sä voit vain kääntyä ja katsoo niitä silmiin. Hyväksyä, että ne ovat sun menneisyyttä, ja varmistaa ettei ne pääse tuhoamaan tulevaa. Mitä pidempään niitä tuijotat, sitä pienemmäksi ja heikommaksi ne käyvät. Sulla on valta ja sulla on mahdollisuus tuhota ne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.