Mä en tiedä olenko ikinä kokenut sellaista liikutuksen ja kiitollisuuden tunnetta kuin tänään töissä. Aamupäivän olin omassa liikkeessa ja loppupäivän vanhainkodilla mummujen ja pappojen hiuksia leikkaamassa. Ylipäätään vanhat ihmiset ovat sympaattisia, mutta tänään eräs Eine-mummu sai minulle vedet silmiin. Olin leikannut hänelle uuden polkkatukan, föönannut ja tupeerannut kampauksen valmiiksi ja irroitin kappaa vielä höpöttäessäni. Mummo kääntyi minua kohti pyörätuolissaan, otti lujasti käteeni kiinni molemmilla ryppyisillä käsillään, katsoi silmiin ja sanoi; Tuhannet kiitokset, sinä teit minut onnelliseksi. Ruskeista silmistä paistoi kaiken sen vuosikymmenten elämänkokemuksen jälkeen puhdas kiitollisuus vain, koska tein hänelle nätin tukan. Kyllä siinä oma flunssa ja kurkkukipu unohtuivat.
Sama mummo sanoi viisaasti. Tätä se elämä on. Itketään, nauretaan, hymyillään, kiukutellaan, ja rakastetaan.
Ollaan kiitollisia jokaisesta päivästämme <3
