Takasin elämässä, tai ainakin Blogissa, jos ei muuta. Elämässä on joskus tehtäviä isoja, kipeitäkin ratkaisuja, jotka muuttavat elämän. Esimerkiksi erottava, muutettava yksin ja opeteltava elämää ihan uudesta näkövinkkelistä. Vanhat, kuitenkin melko terveelliset elämäntavat on olleet valtavan haastavia pitää menossa mukana, ja pakko myöntää ettei erosta ja pyörityksestä ole selvitty ilman vatsamakkaroita. Se suututtaa, vituttaa, ja kuitenkin tuntuu myös melko inhimilliseltä. Kun elämä vetää maton jalkojen alta, ei kahvakuula ja maitorahka yhtäkkiä olekkaan mielessä number one.
Kuitenkin, mä olen mä, vaikkakin muutaman kilon painavampana. kiloista on mahdollista päästä eroon, mutta mulla ei ole henkisesti ollut näin tasainen olo pitkään aikaan, ja nykyään mua taas hymyilyttää ja naurattaakin, mikä on ollut ihana huomata. Mä en ole enää niin ahdistunut ja allapäin läheskään koko aikaa, vaan oon oikeasti nauttinut sinkkuelämästäni.
Nähnyt kavereita, juhlinut, kirjoittanut runoja, lenkkeillyt, katsonut liikaa Netflixiä ja syönyt liikaa karkkia, leikannut taas tukkani lyhemmäksi, hymyillyt ehdoitta, tanssinut, liiimannut seinille Marilyn Monroen totuuksia, ottanut koiran yöksi kainaloon, nähnyt mielenkiintoista ihmistä <3 ja ennenkaikkea tuntenut kiitollisuutta ja onnellisuutta ihmisistä mun lähelläni ja rinnallani, ja ehkä oppinut jotain myös itsestäni.
Tämän kaiken myllerryksen jälkeen on taas aika tarttuA HÄRKÄÄ SARVISTA, jättää lauantaisiiderit muille, hymyillä enemmän, tarttua kahvakuulaan ja salaattikulhoon.. Helppoa se ei tunnu olevan, koska selkärangastani on tullut kuin pehmeä matokarkki, mutta pikkuhiljaa. Ja muistetaan kuitenkin ettei loppujen lopuksi kauneus, tai ainakaan vetovoima ole kuitenkaan kiinni kiloista, kyllä siinä on paljon muutakin 🙂