Näillä muistoilla, on jokaisella sun kasvosi

lehden selaan, maailmaa tarkkailen

Pelin pelaan, korttiin viimeiseen

Ja vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin. Tiellä kuoleman, porteilla helvetin poikkesin. Ei tarvi todistaa mun mitään, se toinen saa sut kyllä pitää. En katso taakseni, mä elän itselleni  -popeda

Joskus itkun purot vaan aukeavat niin yhtäkkiä, ettet ehtinyt edes valmistautua. Jo unohduksiin jäänyt paniikki ottaa valtaansa ja tunnet tukehtuvasi, haukot happea tuntematta että saat sitä.

Viimeiset viikot ovat olleet raskaita hengittää. Töissäkin on ollut pitkää päivää, mutten nyt  tarkoita sitä. Kotiin on ollut vaikea tulla, ja kaikki arkinen on jäänyt jaksamattomuuden alle. Koti on kaaos.

Risteys, josta lähtee kalteva polku yhteiselle matkalla, tai mutkainen, ennalta arvaamaton tie yksin suuntiinsa. Päätöksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.