onnellisuutta

Mä pääsin tänään kaverini Saaran kanssa tallille iiihan liian pitkästä aikaa, ja hevosen selkäänkin ekaa kertaa yli vuoteen. Ennen tätä tahatonta taukoa hevoset kuuluivat lähes jokapäiväseen elämään n yhdeksän vuotta. Se tunne tänään kun sain jalustimet jalkaan ja kevyt pohkeiden painallus riitti saamaan ison eläimen rytmikkääseen käyntiin, noti mut kyllä ihan taivaisiin. Mä tunsin olevani niin kotonani, etten tiedä mitään muuta paikkaa maailmassa jossa olemista rakastaisin tuolla tavalla kuin hevosten parissa

Hevosen ja heinän pehmeä tuoksu, karsinoiden siivoamisen turvallinen rutiini, satulan narina ja nahan sekä valjasöljyn tuoksu, kavioiden kopina soratien pinnassa, tyytyväinen hörähdys.. <3 Toi on juuri sitä mitä mä elämääni kaipaisin enemmän kuin mitään muuta! Ihan sama laihtumisesta, tai mistään jumpista jos vaan pystyisin sen hepan hankkimaan. Ei mikään maailmassa korvaa sitä<3

Täytyy alkaa pehmittää appiukkoa josko niitten navetan yhteyteen sais karsinankin….

minä ja entinen hoitohevoseni Silvori kuusi vuotta sitten 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.