itsekurista ja väsymyksestä

Loppuviikko on ollut täyttä hullunmyllyä, taas. Eilen illalla tulin töistä kotiin puoli yhdeksän jälkeen, ja nyt kello on varttia vaille kuus lauantai-aamuna ja oon taas lähdössä. Sanoo sitten kuka vaan mitä vaan, niin ens viikolla aion ottaa rennosti ja tehdä niitä 8 tunnin työpäiviä, thats it! Nyt on ollut ihan mahtavaa keliä koko viikko, ja oonkin syönyt joka päivä ruuaks kerran tai pari, erilaisia salaatteja koska ne vaan tälläi lämpimällä maistuu hyvältä.

DSC_0416

Eilen syötiin sitten illalla huutavaan nälkään heseateriat, ja siitä tää ajatusmylly lähti taas pyörimään.. Mun tavoite ja toive on olla hoikka ja hyväkuntoinen= herkut pois, lisää liikuntaa ja jatkossakin hyvät ruokavalinnat. Mikä tässä yhtälössä on sitten se vaikee juttu, jonka takia en vielä oo se hyväkroppainen nainen joka haluan olla? En oikeastaan osaa ees sanoa, tällä hetkellä kun syön aamupuuroani mustikoilla ihan tyytyväisenä. Missä on se sisu jolla aikoinaan laihduin, silloin herkuista kieltäytyminen oli automaattinen tapa, ei asia jota piti edes harkita. Miksi mä eilen söin hesen kun silti tiesin sen vievän minua taas kauemmas tavoitteistani? Miksi lähdin tiistaina terassille juomaan kesäskumppaa, kun tiesin sen läskistävän vaikutuksen?

DSC_0722
eikö samaa hymyä olisi voinut hankkia vaikka pepsi maxin avulla?

Mun täytyy käydä itseni kanssa se keskustelu, että kumpi mulle oikeasti on tärkeämpää, viina ja herkut vai timmi ja hoikka kroppa? Valinnan luulisi olevan itsestään selvyys mutta siinä vaiheessa kun yli 12 tunnin töissä seisomisen jälkeen joku kysyy et voidaanko pliis ostaa heseä, ei lujista päätöksistä ole tietoakaan. Saispa itsekuria hankittua vaikka postipaketilla 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.