Jotkut ei kadu mitään, minä kadun. Kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun. -kaija Koo
Pieni lintu baaritiskillä, sua väsyttää ja kaipaat äitiä.. Tää laulu osu ja uppos kyllä samantien. Joskus vaan kaipaa niitä hetkiä kun oli vielä pieni tyttö ilman huolia, sai iltaisin käpertyä äitin tai isin turvalliseen kainaloon ja nukahtaa siihen. Joskus omasta elämästään tekee ihan turhaan hullunmyllyä, vaikka paljon vähempikin riittäisi. Joskus, kun on kaikista isoin kiire, vauhti päällä ja väsymys painaa niin että itkupotkuraivarit on liiankin lähellä, olisi hyvä painaa elämän pausenappia ja pysähtyä hetkeksi
Pysähtyä miettimään niitä elämän oikeasti tärkeitä asioita, niitä oman elämän kulmakiviä josta kaikki lähtee ja joiden takia aamulla haluaa nousta ylös eikä hautautua sängyn pohjalle kiukutteleen ja masisteleen. Huomaan itsestäni että viime viikolla olin tolkuttoman väsynyt ja esim laihdutukseen ja omaan itseen suhtautuminen oli pelkkää vihaa ja kiukkua. Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä ja perspektiiviä asioihin ja tajuta että ihan oikeasti- elämä on suurempi.
Mun omassa elämässä ne tärkeimmät asiat ovat ehdottomasti perhe, ystävät ja parisuhde, sekä eläimet. Terveys. Sekä kylläkin myös työ, joskin paljon jäljessä. Hulluinta asiassa on varmastikkin se, että silti useimmiten kaikki muu hautautuu työn alle, ja niin paljon kuin siitä tykkäänkin ja haluan palvella asiakkaani mahdollisimman hyvin, olisi senkin määrä ja tärkeys hyvä palauttaa elämän prioriteettilistalle sen ansaitsemalle paikalle, pois valtaamasta ykköspallia.
Kello rupeaa taas näyttämään iltaa, mä taidan ottaa vielä hetkeksi kirjan käteen ja koittaa herätä huomenna virkeenä viideltä laittamaan valmistumiskampauksia. Energiaa viikkoon ihanat! <3
kuvat jää taas haaveeksi koska mun puhelimen kuvia ei ennä tälle sivustolle saa sopimaan. Perkele.