Ajatuksenvirtaa

Sade lyö ikkunoihin lohdutonta, tasaista tahtiaan. Maailma on vielä hiljaa. Ruusun kuihtuneet terälehdet ovat käpertyneet odottamaan noukkijaansa, osa jo putoillut maljakon ympärille, muttei kukaan huomaa. Varret ovat haurastuneet ajansaatossa, vesi loppunut ja jäljellä uupumuksen meri, jonne kukka kohta hukkuu. Varsien ympärillä olevat piikit estävät auttajat ympäriltä, kukaan ei uskalla lähestyä, tai ehkei vain muista. Kuka muistaisi lakastunutta, kun maailma on täynnä kirkasta väriloistoa ja helpommin lähestyttäviä, kuin tuo piikkien verhoama ruusu, joka voisi vielä herätä eloon

Ehkä juuri sinä katselet tänään ympärillesi ja huomaat terälehtensä pudottaneen ruusun, tai ehkä uupuneen ystävän. Älä pelkää tarttua kiinni, piikit eivät pistä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.