Se mä olen, taas kerran. Omien unelmieni tiellä poikkiteloin seisova pässi. Eilinen meni hyvin, aamulla rahkaa lisukkeineen, päivällä kanasalaattia ja sitten hillitön kiire.. kun vihdoin pääsin kotiin nälkä oli kasvanut sietämättömäksi ja vetelin oikeinkin tyytyväisenä jauhelihamakaroonimössöä, sämpylän sekä karkkia. Että nääääin. Koko päivän kalorimäärä jäi n. 1700 kcal mikä sinänsä on oikeinkin hyvä määrä kun haluaa pudottaa painoa, mutta kun valitettavasti silläkin on vähän väliä mistä ne kalorit tulee. Yön pyörin vaan sydän hakaten sängyssä, ärtymyksestä, suoranaisesta kiukusta ja sokeripiikistä. Kunnon flashback viime syksyyn. Miten en ole oppinut yhtään mitään vaikka pyöritän asioita päässäni hulluuteen asti. Mä nyt todella odotan sitä fit-pakettia, aion ulkoistaa kaiken ajattelun tuolle fitille ja vain aivottomasti pyrkiä noudattaan ohjeita, pitkäjänteisesti. Itse olen kova lähtemään soveltamaan asioita, ja ainakaan syömishäiriötä sairastaessa pilattu aineenvaihdunta ei jousta siimaakaan minun hyväkseni, päinvastoin. On kuitenkin hyvä, että tuolla ohjelmalla on alku ja loppu. Aina voi miettiä että vielä sen ja sen verran jäljellä, sitten ohjeet loppuvat. Normaali ruokailuni on nytkin kohtuuterveellistä, oikeat ongelmat ovat tosiaan viikonloppujen karkit, satunnainen hesemättö ja liian monet salmaribatterit pilkun jälkeen.
Ohjelmalta mä odotan intoa ja motivaatiotujausta, ruokaohjeita ja reseptejä, liikuntaohjeita, ja TULOKSIA, koska haloo, olishan se nyt mahtavaa jos ens kesänä oikeesti vois mennä uimaan bikinit päälle häpeemättä yhtään, tai vetää tiukka toppi ilman jenkkakahvoja. Mä laitan ens viikon alussa lähtötilannekuvat blogiin, ja tsemppaan taas tänään vähän eilistä paremmin 🙂