Multa ei ole koskaan herunut minkäänlaista ymmärrystä lääppijöille ja pelkästään niljakkaat katseet ovat ylittäneet sietokyvyn rajat. Mutta että ihmisellä on oikeasti pokkaa tulla sulle parturiin, istua niinkuin kuka vaan muu ja hiustenleikkauksen maksamisen jälkeen tarttua kiinni perseeseesi, niin se on jo hiukan liikaa. Jos katse vois tappaa, tuo niljake olis jo entinen. Onneksi mä en jää kovin helposti sanattomaksi, enkä usko että kyseisen henkilön kanssa enää tulee ongelmaa, veikkaan että tulevaisuudessa hän etsii parturinsa muualta.
Tää tapahtu jo aamupäivällä, ja mää kiehun kiukusta edelleen. Ei sillä että tää olis maailmankaato, ei ole. Eikä mua pelottanut. Ainoastaan suunnattomasti vitutti. VITUTTI kuinka kukaan kokee oikeudekseen lääppiä toista ihmistä. Ehkä mä olen elänyt todella lintukodossa maaseudulla, ja tiiän että isolle osalle tää voi olla arkipäivää, ja onkin. Mutta se ei saisi olla. Ei koskaan.
Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan vartaloonsa, täysivaltainen määräämisoikeus ja tietty näkymätön raja jota ei yksinkertaisesti ylitetä. Ei auta vedota että oon nainen, oon niin nuori tai mitään muutakaan. Ei ole syitä, ei selityksiä
”Henkilökohtaisesti oot kristus itsellesi, muut saavat armahdustasi odottaa ja sinä henkilökohtaisesti ainoa sanelija, pääroolissa niin monen muun elämän.”
Kukka Laakso on viisaasti kirjoittanut, että vartalo on kulkuneuvo, ei temppeli. Hyvin sanottu, mutta vastaavassa tapauksessa se on temppeli, linnake. Suurinta halveksuntaa on kuvitella voivansa ylittää toisen rajat.
Voi olla että hermostuin liikaa mutta oon silti sitä mieltä että tätä häirintää tapahtuu koko ajan liikaa. Siihen on laitettava loppu.
Olkaa rohkeita, älkää katsoko hiukkaakaan läpi sormien! Meistä jokainen on yhtä arvokas eikä kenelläkään ole eri oikeuksia kuin muilla. Aamen. Olen puhunut.
”sä astut harhaan taivaantieltä jonnekin pimeään. Sinne missä ei edes tarvitse nimeään” PMMP