Kun mua sattuu, kun sydämmessä veitset kääntyy Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy ,Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen
Niin juuri se menee. Sattuu jonkin aikaa niin helvetisti, että luulet kuolevasi siihen kipuun ja tuskaan, luulet että sydän on revitty irti rinnasta ja ehkä osittain onkin. Mutta se palautuu. Se vie aikaa, se tekee kipeää, se ei ole helppoa. Ei koskaan. Mutta ehkä elämä lipuu kkuin joki. Välillä helposti aavaa pitkin, välillä edessä on pato josta vain osa jatkaa eteenpäin. Kuitenkaan ei pitäisi ajatella ihmissuhteita virheinä, vaan olla niistä jokaisesta kiitollinen. Jokainen opettaa jotakin, ja jatkat ehkä hieman entistä vahvempana eteenpäin. Se mikä ei tapa, sattuu helvetisti. Mutta myös vahvistaa.
Ne näkee kyllä kyyneleeni, mut ne ei tule halaamaan Ja lapsille on helppo sanoa tuntemattomia täytyy varoa
Sinä saat itkeä. Saat tuntea olevasi turta. Kokea vihaa, raivoa ja mustasukkaisuutta. Saat vielä kääntää pääsi ja muuttaa mielesi. Elämässä ei ole parasta ennen päiviä, ei liian myöhäisiä päätöksiä
Haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu Oisin sun nyt kun haluat pois ja ovi vain sulkeutuu
Joskus teet päätöksiä joita pelkäät katuvasi myöhemmin valtavasti, mutta juuri sillä hetkellä ne tuntuvat ainoilta mahdollisilta, ainoilta mitä pystyt tekemään. Pelkäät katumista, mutta kuitenkin sydän ja tunteet vievät voiton.
Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon
Joskus haluat vain käpertyä syliin. Olla pieni, tuntea olevasi arvostettu ja rakastettu, ja jokaisella pitäisi olla siihen oikeus. Ehkä me jokainen pelkäämme loppuja, pelkäämme myöhästyvämme, yritämme repiä kaiken irti joka sekunnista emmekkä anna elämälle aikaa näyttää mitä se voisi tuoda tullessaan.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
kursivoidut laulunsanat Johanna Kurkela