Go To My Heart

Alkuviikko rupeaa oleen pulkassa, onneksi. Tässä on ihan kohtuulliset työpäivät, eilen 11h ja tänään 9,5h jo takana ja tänään jatkuu bielä yhden leikkauksen merkeissä. Sain mieheltäni ihania kukkia ja asiakkaalta geisha-laatikon, joka tosin saa odottaa kiltisti syöjäänsä <3. Tänään on ihanaa olla nainen <3 Hyvää naisten päivää kaikille!

 

Illan suunnitelmissa olis käydä lenkillä Ricon, eli mun koiran, kanssa tai jumppailla kotona, katotaan nyt sammunko niinku saunalamppu lenkin jälkeen vai onnistuuko 😀 Huomenna mulla on vapaapäivä ja se menee niinkin kivasti kuin hammaslääkärissä viisaudenhampaan poistossa, pelottaa ihan sikana..

Mä lähden nyt jatkaan töitä ja palaan taas asiaan, heipsan!

Jos eilen olikin syvällisemmän pohdiskelun päivä, tänään mennään sunnuntaille ominaiseen kepeään tyyliin 🙂 Eilinen meni pitkälti töissä, ja oli jotenkin aivan huippupäivä. Ihania asiakkaita, mielenkiintoisia projekteja, ja yksi fashionista 8v., jonka mielestä lenkkarit ei sovi ollenkaan farkkujen kanssa 😀 Illalla ei oikeastaan tullut tehtyä yhtään mitään, pyhä tarkoitus oli jumpata mutta töissä venyi taas enkä sitten saanut aikaiseksi liikuttaa persettäni mihinkään sohvalta 😀

Tänään käytiin syömässä isommalla porukalla, sekä naapurin pojan synttäreillä, ja nyt on loppupäivä aika viettää vapaata. Aattelin kohta lähtee koiran ja yhden kaverini kanssa lenkille kun vielä olis jonkun aikaa valoisaa, ja illalla olis tiedossa Fitin jumppa. Tänään aamulla oli piiiitkästä aikaa kauheen freesi ja kevyt olo, painoo oli lähtenyt vaan muutama sata grammaa mutta oli oli tosi hyvä. Täytyy myöntää et äsken otin kyllä synttärikakkua yms eli juuri nyt olo ei oo ihan sama 😀

Eilen illalla lueskelin Kaisa Jaakkolan taikinasta teräkseksi-kirjaa, ja mietin että oikeesti se on ihan uskomatonta miktkä voimavarat meidän päässä, kun vaan osattaisiin valjastaa ne käyttöön. Sitä kohti koko ajan, koska kyllä itsellä ainakin se sisäinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeä tavoite kuin se parempi fyysinenkin kunto.

Hah, ei tunnu päässä liikkuvam mitään järkevää joten ehkä annan olla ja lähden tuulettaan päätäni tonne hankeen! See you!

Omia tavoitteita miettiessä on hyvä paneutua yhteen kysymykseen muita tarkemmin; Nimittäin miksi ja ketä varten? Ketä varten Sinä haluat laihduttaa, treenata, yrittää saavuttaa hyvinvointi? Jos vastaus on miehen, perheen tai ystävien vuoksi, ollaan jo menossa metsään.

Meillä jokaisella on vain yksi elämä, ja se on aivan liian lyhyt toisten kautta elämiseen tai median luomien illuusioiden ja ihanteiden tavoitteluun. Mikä minä edes olen paasaamaan aiheesta, kun itse noudatan FIT-ohjelmaa ja vielä kirjoitan siitä julkisesti?

Kyllä, ihminen voi olla onnellisempi hoikempana ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Kyllä, ihminen on varmasti onnellisempi hyvinvoivana ja terveenä. Mutta kaiken täytyy lähteä Itsestä, omista haaveista ja haluista, ei toisten painostuksesta. Jokainen voi olla vain paras versio itsestään. Klisee tai ei mutta hyvä muistaa kumminkin. Kantapään kautta oppineena haluan myös muistuttaa ettei ihmisen itsevarmuus, luotto itseensä eikä varsinkaan ihmisarvo, SAA KOSKAAN olla kiinni makkarasta vyötäröllä. Niin paljon kuin itsekkin haluan olla fitimpi, paremmassa kunnossa, en todellakaan kuvittele että kun viisi kiloa on nitistetty, elämä on pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista.

Joten kun joku epäilee, kyseenalaistaa tai jopa arvostelee valintaasi kohti fitimpää sinua, muista aina- Ketä varten?

 

Pikkupeetee joka kiskoo lenkille 🙂

Olin varautunut että ekat pari päivää olisi ne kaikista haastavimmat ja hankalimmat- no ei ainakaan vielä toistaiseksi tunnu siltä. Kaloreiden laskeminen tuntuu aika helpolta, mitä nyt välillä pitää jotain tarkistella, ja täytyy sanoo että aluksi inhosin proteiinijauheen makua, mutta kyllä siihenkin on tottunut, ja äskeinen aamupala; ultra-jauhe, mantelimaito, mango, granaattiomena- smoothie oli oikeasti sairaan hyvää ja täytti mahan. Tiistaina tein ensimmäisen kotijumpan ja vieläkin tuntuu persuuksissa 😀 Eilen kävin uimassa kilsan Nokian hallilla ja illalla tein koiran kanssa puolen tunnin lenkin. Tänään olis edessä töitä 9h ja sen jälkeen tilausten tekoa ja pakettien purkamista.. Sen lisäksi oon sopinut lenkille menosta kaverin kanssa ja pitäisi ehtiä suorittamaan fitin treenikin, eli kyllä tulee kohtuu kiiruinen päivä 😀 Toisaalta inhoon päiviä, kun heti aamusta tietää että hirveen kiire tulee että ehtii  kaiken hoitaa ja pääsis ajallaan nukkumaankin.. Mutta toisaalta sitä on turha murehtia koska kiire tulee ja menee, eikä se ainakaan koskaan lopu jos sattuu oleen tämmönen tättähäärä joka sopii vähän liikaakin menoa joka suuntaan.

Se mikä tässä Fitissä on hienoa, on juurikin se että ohjelman ja ruokailut saa sovitettua juuri itselleen sopiviksi omaan päivärytmiin. Myös treenejä saa vaihdella päikseen kunhan viikkotasolla kaiken saa suoritettua. Mä rupeen nyt hankkimaan töihin kunhan saan nää arginiinit naamariin, sen verran toi paremman puoliskon flunssa tuntuu muakin yrittävän 😀

No eilen illalla mää sitten vihdoin sain Fit-paketin käsiini ja oli kyllä olo niinku pikkulapsella jouluaattona 😀 Paketissa oli  neljä Aloe Gel-pulloa, kaksi pussia ultra-proteiinijauhetta, protskupatukoita ja tarvittavat vitamiinit, sekä tietenkin fittaajan raamattu elikkä ruoka- ja reeniohjeet sisältävä vihkonen. Selailin sitä jo eilen ja yllätyin hurjasti monipuolisuudesta ja oman järjenkäytön sallimisesta, kalorirajojen sisäpuolella tietenkin.

Tänään oli aika vauhdikas päivä töissä ja illan olen maksellut laskuja ja hoitanut kaiken maailman paperihommia, jota tälläi kuun vaihteessa tuntuu aina piisaavan.. Nyt meen ottaan ruuan uunista ja teen iltatreenin, palaillaan huomenna paremmalla aikaa kun on jo kokemusta yhden päivän verran 😉

Näillä ja protskujauheella käynnistyi tämäkin aamu 🙂

Viime yönä kun en saanut unta, mietein elämää.. Mietin kaikkea ihanaa mitä eiliseen päivään mahtui. Ensimmäinen asia oli aamupäivällä onnellinen asiakas joka halasi ja kiitti kun löysimme vihdoin vaihtoehtoisen värin joka toimi hänen allergisoituneeseen päänahkaan. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun tekee työnsä niin hyvin kuin mahdollista ja saa siitä parhaan mahdollisen kiitoksen. huippua <3 Suljin liikkeen viiden maissa ja lähdin moikkaamaan kummipoikaani ja vein hänelle pienen nimpparilahjan. -lemmikkini!, huudahti nelivuotias pikkujätkä ja antoi märän suukon keskelle suuta. Leikittiin lääkäriä, pikkuautoilla ja tehtiin taideteoksia muovailuvahasta. Se rakkauden määrä oli oikeasti ihan käsinkosketeltavaa minkä mä tuota lasta kohtaan tunnen.

Eiliseen päivään ei kuulunut ennen iltaa oikeastaan ainuttakaan hetkeä, jolloin olisin ollut onnellisempi, rakastetumpi, parempi ihminen vaikkapa viisi kiloa hoikempana. Se oli hyvä muistutus itselleni, etten nosta asiaa elämää suuremmaksi. Toki olisi kiva kun saisi katsoa peiliin ja oikeasti tykkäisi näkemästään, tai että ei peilaisi itseään suihkun oveen ja miettisi että hyi mikä kroppa. Sen takia haluankin aloittaa Fit-ohjelman ja saada itseni oikeasti myös fyysisesti tuntemaan itseni itsevarmaksi, näyttää nätiltä ja timmiltä. Ei se silti saa olla kenenkään elämänarvo.

Eikä FITtiä kannata aloittaa jos oma asenne on väärä, tai jos joka asia tuntuu kurjalta ja luopumiselta. Yritetään siis etsiä liikunnan ilo, saada onnea kevyemmästä olosta ja saada se voittajafiilis esiin! Tälle päivälle on lenkki tehty ja uimassa ajattelin vielä ystäväni kanssa käydä. Tulee vähän kompensoitua liikkumatonta loppuviikkoa. Näpit polttelee jo päästä käsiksi fit-pakettiin, toivotaan että posti olisi jo huomenna tuonut sen mukanaan 🙂

Se mä olen, taas kerran. Omien unelmieni tiellä poikkiteloin seisova pässi. Eilinen meni hyvin, aamulla rahkaa lisukkeineen, päivällä kanasalaattia ja sitten hillitön kiire.. kun vihdoin pääsin kotiin nälkä oli kasvanut sietämättömäksi ja vetelin oikeinkin tyytyväisenä jauhelihamakaroonimössöä, sämpylän sekä karkkia. Että nääääin. Koko päivän kalorimäärä jäi n. 1700 kcal mikä sinänsä on oikeinkin hyvä määrä kun haluaa pudottaa painoa, mutta kun valitettavasti silläkin on vähän väliä mistä ne kalorit tulee. Yön pyörin vaan sydän hakaten sängyssä, ärtymyksestä, suoranaisesta kiukusta ja sokeripiikistä. Kunnon flashback viime syksyyn. Miten en ole oppinut yhtään mitään vaikka pyöritän asioita päässäni hulluuteen asti. Mä nyt todella odotan sitä fit-pakettia, aion ulkoistaa kaiken ajattelun tuolle fitille ja vain aivottomasti pyrkiä noudattaan ohjeita, pitkäjänteisesti. Itse olen kova lähtemään soveltamaan asioita, ja ainakaan syömishäiriötä sairastaessa pilattu aineenvaihdunta ei jousta siimaakaan minun hyväkseni, päinvastoin. On kuitenkin hyvä, että tuolla ohjelmalla on alku ja loppu. Aina voi miettiä että vielä sen ja sen verran jäljellä, sitten ohjeet loppuvat. Normaali ruokailuni on nytkin kohtuuterveellistä, oikeat ongelmat ovat tosiaan viikonloppujen karkit, satunnainen hesemättö ja liian monet salmaribatterit pilkun jälkeen.

Ohjelmalta mä odotan intoa ja motivaatiotujausta, ruokaohjeita ja reseptejä, liikuntaohjeita, ja TULOKSIA, koska haloo, olishan se nyt mahtavaa jos ens kesänä oikeesti vois mennä uimaan bikinit päälle häpeemättä yhtään, tai vetää tiukka toppi ilman jenkkakahvoja. Mä laitan ens viikon alussa lähtötilannekuvat blogiin, ja tsemppaan taas tänään vähän eilistä paremmin 🙂

Kun katsoo peiliin, motivaation pitäisi nousta huippulukemiin sillä hetkellä kun näkee jenkkakahvat. No, sen se tekeekin mutta millä saada motivaatio pysymään korkealla ja samalla yrittää hyväksyä itsensä? Siinä astetta haastavampi ongelma. Kestävä motivaatio ei saisi olla kiinni niin katoavassa (ööööö mitäh :D) asiassa kuin kylkikinkut, ettei se katoa läskin hupenemisen myötä. Tärkeimpänä tavoitteena kun kuitenkin on hyvinvointi ja terveys. Että näyttäisi freesiltä ja sporttiselta, ja tuntisi olonsa energiseksi ja pirteäksi, sehän se on lopulta mitä haluan. Näitä sanoja kirjoitellessani aamupalarahka maistuu astetta paremmalta ja salaatti on pakattu kassiin, kuten joka päivä muutenkin. Välipalaksi odottaa Foreverin ultra-proteiinishake ja mandariini. Näillä pärjää iltaan. Hankalin paikka varmasti onkin kotiin tullessa, nälkäisenä ja väsyneenä.

Onneksi tän päivän ongelma on ratkaistu, koska mieheni teki eilen iiison kattilallisen tomaatti-jauheliha-makaroonimössöä, ja iltapalalla kai saa vähän jo hiilareita ollakkin. Ensi viikolla saan toivottavasti käsiini F.I.T 1-ohjelman ja motivaatiopotkun tädiltäni, joka on saanut huikeita tuloksia ohjelmalla. Tsemppiä perjantaihin, enää pari päivää töitä 🙂

Moikka! Elikkä tosiaan blogin tarkoitus on seurata tulevaa FIT 1 matkaani Forever Living Productsin ohjeilla. Paketti on tilattu ja toivottavasti ehtisi jo ensi viikoksi mulle. Kyseessä on 30 päivän ohjelma, jonka aikana on tarkoitus oppia syömään oikein, pudottaa painoa ja muokata ulkonäköä. Yleensä olen kovin skeptinen kaikkien ”kuurien” suhteen mutta nyt kaipailen motivaatiopotkua persuuksiin, innostusta ja toivottavasti myös tuloksia. Itsellä olisi tavoitteena noin viiden-seitsemän kilon painonpudotus ja lähinnä timmimpi kroppa ja hyvä, energinen olo sekä kunnon unirytmi, joka on aivan kadoksissa. Tarkoitus saada myös säännöllisyyttä elämään ja oma hyvinvointi edes lähelle prioriteettilistan kärkeä, josta se on viime aikoina valunut jonnekkin unohduksiin. Täytyy myöntää että viimeisen puolen vuoden aikana lauantai-illat on kulunut baarissa päätä nollaten, ja sunnuntait krapulamättöä syöden yöpuvussa. Tähän olisi tarkoitus saada muutos ja löytää sitä energiaa ja pään nollausta jostain muualta kuin salmarilasista.

Tällä hetkellä aktiivisessa käytössä on Aloe gel, juoma jonka optiona on parantaa suoliston kuntoa ja sitä kautta vaikuttaa ihoon, vastustuskykyyn ja yleiseen terveydentilaan. Tiesittekö, että suolistomme pinta-ala vastaa laajuudeltaan jalkapallokenttää? Siitä on siis pidettävä huoli. Lisäksi päivittäisessä käytössä on myös Argi+, joka sisältää ainutlaatuisen yhdeistelmän kehollemme elintärkeää L-arginiinia sekä lukuisia vitamiineja, joita kroppamme kaipaa toimiakseen optimaalisesti. Jopa ”en-usko-ennen-kuin-näen”-skeptikko poikaystäväni on todennut juoman oikeasti piristävän, ja muun muassa hänellä jatkuvat suonenvedot ovat loppuneet lähes kokonaan.

Lisäravinteiden lisäksi valikoimaan kuuluu liuta ihonhoito- ja kauneustuotteita, mutta palaillaan niihin toisella kertaa. Kysy lisää jos jokin jää mietityttämään 🙂

Hello, maailma! Ensimmäinen blogipostaus uuteen blogiini. Se on varmaan kohteliainta aloittaa esittelemällä kuka täällä kirjoittelee. Olen Kikka, kohta parikymppinen parturi-kampaamoyrittäjä, jolle hyvinvointi, terveys ja kauneus ovat intohimo ja ala, jolla haluaa kehittyä koko ajan. Työssäni keskityn lähinnä hiuksiin, partaan ja meikkiin mutta myös ihoon ja hyvinvointiin lähinnä Forever Living Products-tuotteiden sekä Oriflame-tuotteiden muodossa. Tämä onkin aihe jossa haluan kehittyä jatkuvasti lisää ja laajentaa osaamistani. Tämän kevään optiona on vetää läpi F.I.T 1-projekti läpi toivottavasti hyvällä menestyksellä ja infota teitä siitä säännöllisesti. Löytää jostain syvältä se energinen ja fitti nainen, joka haluaisin olla. Lisäksi olen suunnitellut blogiin meikki- ja kampaustutoriaaleja, ja toki kirjoittelen myös arjestani työn, koiran ja miehen kanssa. Ihana kun löysit blogiini, hyppää mukaan! 🙂