Jos huomaat etten jaksa, otan ilmeen ehjemmän

Osaan kauniisti kirjoittaa, kielellä koskettaa. Saan sen tuntumaan että syvältä sisältä se kumpuaa

Ihan oikeasti, anna anteeksi. Jos sulla on ihmisiä, ketä kohtaan sulla on vihaa, katkeruutta, riittämättömiä odotuksia, kaunoja vanhoista asioista, kateutta… ANNA ANTEEKSI. Sun vihassa roikkuminen ei hyödytä ketään eikä mitään. Se satuttaa teitä molempia.

Se hiertää kivenä kengässä, painaa helvetisti sun näkymättömässä repussa jota raahaat harteillasi. Jos pystyt myöntämään virheesi, pyydä anteeksi. Jos toinen pystyy, anna anteeksi. Jos sä voit vaan nollata menneisyyden, vaikket edes saisi asioita ratkaistua, nollaa se. Kuvittele vetäväsi pääsi niin täyteen ettet enää muista mitään. Onko sulla kokemusta siitä? Mulla on. Yritä saada mielessäsi sama olo sun mieltä painavien ihmisten tai asioiden kanssa. Niissä kiinni pitäminen ja niissä vellominen ei oikeasti vie sua yhtään eteenpäin.

Se voi aidosti koskettaa, toisia mutta ei omaa. Se voi olla totta mutten saa siihen tuntumaa. Mulla älyäkin riittää, ei se riitä mihinkään, vain sanojen helinää

Sä voit edetä elämässä vain hyväksymällä menneisyyden. Vaikka sun ei tarvi ryhtyä marttyyriksi, sä voit silti yrittää unohtaa.

Anna anteeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.