Ei kohtausta ei näytelmää, ei mitään, vain lupaus, elämä jatkuu…

Minä pelkään patoni murtuvan, kaiken kauniin yli kuohuvan, minä unessa paikoillani uin. Keveisiin askeliin, ääniin hiljaisiin, minä aamun tullen kaiken menetin. Eleisiin, koruttomiin, sun silmiin lempeisiin..

Mitä jos taas pelko ottaa vallan? Juuri kun luulet luottavasi, uskaltavasi heittäytyä, sun pahimmat haavat revitäänkin auki. Työnnetään tylsä terä vasta hieman arpeutuneeseen haavaan ja repäistään kunnolla. Sitten silitellään et ei kai vaan sattunut.

Luottamus on Jotain sellaista, mikä ei synny itsestään. Kun se on saavutettu, sitä ei voi jättää pöytälaatikkoon pölyyntymään, vaan sitä on tarkoin varjeltava. Se on kuin lasinen maljakko. Saatat pudottaa sen, ja hyvällä tuurilla se säilyy ehjänä. Mutta pudotappa se hieman liian korkealta, tai kovalle pinnalle, se lentää niin tuhannen säröiksi, että on turhaa edes yrittää kerätä osia kasaan.

Jos sulla on ollut ystävä, luotetuin ihminen, joka on kuitenkin pettänyt sut, sä tiedät mistä puhun.

 

Hullujenhuoneen taulussakin sanotaan, totuus on vain kupla joka puhkaistaan

Millä rakentaa kestävää, jos sulla on kädessä pelkkiä hajonneita kappaleita?

Välillenne rakentui silta, sä yli marssit komeasti niin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *