Avojaloin se pistää mut kävelemään..

..sateeseen, sieltä mut turvaan löytää. ja paljaat jalkani taas kengittää

ihmeellinen pyörre pään sisällä. Mä kelaan aikaa päässäni taaksepäin vuoden verran. Viimeinen vuosi on ollut heittämällä kauhein ikinä elämistäni vuosista. En osaa sitä pelon, ahdistuksen, surun sekä sekoamisen tunnetta edes kertoa tähän, eikä ole tarviskaan.

Tää vuosi on kuitenkin myös antanut paljon. ihmisiä on tullut ja mennyt, ja tää aika on todella kertonut ketkä ovat niitä oikeasti pysyviä, oikeasti välittäviä, niitä, kenelle mä merkitten. Ja voin kertoa, että niitä ihmisiä, jotka on tätä matkaa mun kanssa kulkenut, välillä nostaen ylös, ja jatkuvasti pystyssä pitäen, mä arvostan uskomattoman korkealle <3

Mun arvot ja asenteet on kokeneet kolhuja, oon tehnyt asioita joista en ole ylpeä, ja toisaalta myös saanut huomata miten pitkälle olen valmis menemään seistäkseni sanojeni takana.

Mä olen oppinut vuoden aikana muutaman asian josta aion pitää kiinni myös ensi vuonna:

  • Älä puutu asioihin jotka ei sulle kuulu.
  • Yhdet puheet.
  • Älä oleta, älä kuvittele tuntevasi jollet ole edes vaivautunut tutustumaan.
  • Älä koskaan mene sanomaan tietäväsi miltä toisesta tuntuu, ellet vaivaudu edes kysymään. Et voi lukea ajatuksia
  • Arvosta ihmisiä jotka elää tätä elämää sun kanssasi.

 

Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu. Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan niin että masentuu.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon. Hymy huulilla työni mä teen. Ja sinä täysin sokee oot sille kuinka mä suistunut oon – pimeyteen.

Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy. Tää oli minun syy. Kaikki muutkin kantaa taakkojaan, nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon. Hymy huulilla työni mä teen. Ja sinä täysin sokee oot, sille miten uupunut oon.

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan, vaikken oikeesti henkeä saa. Mä kyllä reipas tänään oon vaikka melkein luovutan jo.

Miten reipas tänään oon hymy huulilla työni mä teen. Ja sinä täysin sokee oot sille miten uupunut oon

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan vaikken oikeesti henkeä saa. Mä niin reipas tänään oon Sä et nää, että matkalla oon – pimeyteen.

-johanna kurkela

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.