Korkeammalle, kurota vielä vähän ylemmäs, vielä vähän lisää, kyllä mä kannattelen.. ja juuri kun uskallat hieman luottaa, sut pudotetaan naama edellä asvalttiin, sä tunnet kuinka sun kaikki toivo, usko ja luottamus rusentuu murskaksi, ja susta jää jäljelle kasa, joka jonkun taas on kerättävä, jotta pääsisit jaloillesi. Vain pudotaksesi uudelleen.
Tuntuu että jossain meitä ylempänä joku repii narujaan, me ollaan sen sätkynukkeja ja leikkikaluja, joilla se pelleilee, kokeilee paljonko kestetään ja pudottaa kuitenkin maahan liian korkealta.
Jatkuvaa kilpajuoksua huomiseen, kipua, ahdistusta, pelkoa. Yritystä päästä jaloilleen ja liian korkeita pudotuksia
Ihmisenpyörä, jossa sä juokset hullun lailla ja yrität päästä huomiseen