Tyhjyyden toisella puolella, maailman rantojen yllä leijuva usva. Hämärtyvä kajo kietoo valkeaan verhoonsa, kuin läpitunkemattomaan pumpuliin, ja hetken tunnet leijuvasi kaiken keskellä, kuin odottaen. Mikään ei kestä ikuisesti. Jää jalkojen alla räsähtää tuhansiksi sirpaleiksi juuri kun odotat sen olevan kestävää. Puut kaatuvat vaikka mielestäsi on tyyntä, ei edes tuulenvire tunnu liikahtavan. Kompastut tasaisella polulla, kuin joku olisi kampannut, mutta tiedät olevasi yksin.
Joskus pelko ottaa vallan, seisot yksin pimeän keskellä uskaltamatta liikahtaakaan. Jalkasi tuntuvat muuttuneen lyijypunteiksi joita on mahdotonta siirtää, hengityksesi tuntuu kulkevan koko ajan huonommin, kuin ilma olisi loppu maailmasta, kaikki happi kulutettu ja sinä yksin olisit unohtunut synkän verhon rajalle.
Edessä on tienristeys, kaksi polkua. Vaihtoehtoja. Oikeaa ja väärää, valheita ja totuuksia. Lupauksien pitämistä ja niiden rikkomista. Kaunista ja rumaa. Sinun on valittava niistä se oikea.
