sä oot mun haastaja

Viimeinen viikko on mennyt jonkinlaisessa ikipöhnässä nielurisaleikkauksen jälkeisten lääkkeiden takia, mutta aikaa ajatella on ollut tarpeeksi.

Aikaa tehdä valintoja ja päätöksiä. kaikkea ei voi saada. On katsottava itseään peiliin, myönnettävä virheensä, pyydettävä anteeksi. Kaduttava ja olla pahoillaan teoista, joilla on loukannut toista, tehnyt vastoin toisen arvoja ja kunnioitusta. Punnittava plussat ja miinukset. Mitä saa, mitä menettää? Kumpi on arvokkaampaa, vapaus ja välittäminen? Yhden illan kestävät tarinat vai rakkaus joka heittelee elämän kivikoissa ja välillä lipuu aavalla kuin itsestään. Valinnat on nyt varmaan tehty, anteeksi annettu ja elämää jatkettu uudelleen.

 

Elämäntavat ovat kokeneet melkoisia heilahduksia tässä mylläkässä, ja nyt on aika saada taas niihinkin tolkkua. Tipattoman aloitin heti vuoden vaihteen jälkeen. Kiloja on kertynyt ainakin viisi tämän puolen vuoden aikana ja nyt niistä on aika hankkiutua eroon. Syy niihin on tasan tiedossa ja sitä on turha sulkea silmistään. Tappiin saakka tanssitut kossulla kyllästetyt lauantaiyöt baarissa, sunnuntaisin krapulaan vedetyt kebabit, arki-iltojen ahdistukseen napsitut irtokarkit ja puhtaasta kiireestä ja laiskotusesta johtuva hyvin epäsäännöllinen ruokarytmi. Toisaalta ihan hyvä näin. Syyt ovat selvillä ja nyt on aika muuttaa asia.

On aika pelottavaa kuinka paljon pystyn nykyisin alkoholia ottamaan ilman, että olen lähelläkkään sammua. Kun aiemmin kuusi, seitsemän siideriä saivat minut lähes kävelykyvyttömäksi, viime kerroilla ne on olleet aloittelua kotona. Liian usein minkäänlaista kohtuutta on haastava pitää, eikä aina seuraavana aamuna saa olla kovin ylpeä itsestään. Ei se ole haluamaani elämää. Tästä syystä tein sopimuksen olla tipattomalla huhtikuun loppuun asti, hakea elämän tasapainoon ja sisältöä viikonloppuisin muualta. Nyt pari kertaa selvinpäin baarissa olleena, mulla on ollut ihan yhtä hauskaa, oon laulanu enemmän ja varmasti paremmin, tanssinut, nauranut, hymyillyt, halannut, jutellut, ja herännyt aamulla ilman oksetusta ja päänsärkyä.

Lisäksi sovittiin aloittaa tänään karkkilakko mun parhaan ystäväni kanssa, huhtikuun loppuun asti myös, lopettamaan tän hölmön napostelukierteen. Nyt kun se on luvattu ja sovittu, siinä pysytään. Tiedän että kovia paikkoja tulee eteen ja sisua ja kanttia testataan ja paljon, mutta vaikeuksien kautta kohti voittoa, koska ihan takuulla se palkitaan. Siinä vaiheessa kun huomaa pöhötyksen katoavan kropasta ja kasvoista pikkuhiljaa, ja tajuaa oikeasti näyttävänsä paremmalta, se ilo on takuulla suurempi kuin minkä suklaapatukka tai siideripullo antaa.

Nyt hyvällä draivilla kevättä kohti, me tehdään se!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.