Eilen sohvalla kattoon tuijottaessani tajusin ettei tää elämä ole ollenkaan sellaista mitä haluaisin elää, tai mistä olen haaveillut. Viime kuukaudet on olleet ongelmien pakoilemista, viikkojen läpiviemistä ajatuksena että kohta on lauantai, saa nollata pään ja unohtaa kaiken edes yhden yön ajaksi. Sunnuntaisin päällimmäisenä tunteena on krapulan lisäksi tyhjyys, lamaannus. Ei tee mieli puhua, nähdä ketään, tai mitään muutakaa. Mä makasin eilen kaksi tuntia samassa asennossa ja tuijotin tyhjyyteen. Ei itkua, ei hymyä. Maailma oli pysähtynyt.
Nyt on taas maanantai ja olen lähdössä töihin. Sama lamaantunut tunne sisälläni. Tunnin kuluttua mun täytyy jo hymyillä asiakkaille, olla aurinkoinen, iloinen ja pirteä.
mä en halua joutua avaamaan joka kerta tölkkiä hymyilläkseni.
Mä päätin eilen että korkki saa pysyä kiinni nyt niin kauan, että voin sanoa juovani vain pitääkseni hauskaa, en yrittäen hukuttaa murheita viinaan. Tää ei voi jatkua näin, mä en vaan jaksa. Riitoja, huutoa, tappelua.
Jos haluat tulla niin älä tuu
jos juot ota kulaus ja jätä se sikseen
vain sivistymättömät vapautuu
näin Kristiina puhuu
Jos oot jotain mieltä sulje sun suu
niitäkin on jotka puhuvat ammatikseen
viisas tottuu ja sopeutuu
näin Kristiina puhuu -maija vilkkumaa