itsekurista ja väsymyksestä

Loppuviikko on ollut täyttä hullunmyllyä, taas. Eilen illalla tulin töistä kotiin puoli yhdeksän jälkeen, ja nyt kello on varttia vaille kuus lauantai-aamuna ja oon taas lähdössä. Sanoo sitten kuka vaan mitä vaan, niin ens viikolla aion ottaa rennosti ja tehdä niitä 8 tunnin työpäiviä, thats it! Nyt on ollut ihan mahtavaa keliä koko viikko, ja oonkin syönyt joka päivä ruuaks kerran tai pari, erilaisia salaatteja koska ne vaan tälläi lämpimällä maistuu hyvältä.

DSC_0416

Eilen syötiin sitten illalla huutavaan nälkään heseateriat, ja siitä tää ajatusmylly lähti taas pyörimään.. Mun tavoite ja toive on olla hoikka ja hyväkuntoinen= herkut pois, lisää liikuntaa ja jatkossakin hyvät ruokavalinnat. Mikä tässä yhtälössä on sitten se vaikee juttu, jonka takia en vielä oo se hyväkroppainen nainen joka haluan olla? En oikeastaan osaa ees sanoa, tällä hetkellä kun syön aamupuuroani mustikoilla ihan tyytyväisenä. Missä on se sisu jolla aikoinaan laihduin, silloin herkuista kieltäytyminen oli automaattinen tapa, ei asia jota piti edes harkita. Miksi mä eilen söin hesen kun silti tiesin sen vievän minua taas kauemmas tavoitteistani? Miksi lähdin tiistaina terassille juomaan kesäskumppaa, kun tiesin sen läskistävän vaikutuksen?

DSC_0722
eikö samaa hymyä olisi voinut hankkia vaikka pepsi maxin avulla?

Mun täytyy käydä itseni kanssa se keskustelu, että kumpi mulle oikeasti on tärkeämpää, viina ja herkut vai timmi ja hoikka kroppa? Valinnan luulisi olevan itsestään selvyys mutta siinä vaiheessa kun yli 12 tunnin töissä seisomisen jälkeen joku kysyy et voidaanko pliis ostaa heseä, ei lujista päätöksistä ole tietoakaan. Saispa itsekuria hankittua vaikka postipaketilla 😉

laukkapätkien huumaa :)

Heippa taas hetken hiljaiselon jälkeen. Tai oikeastaan vain blogihiljaisuuden koska oikeessa elämässä on riittänyt vauhtia 😀

DSC_0284

Maanantaina oli töissä hirveen kiireinen päivä ja jotenkin se vaan suhahti ohi. Illalla kävin hieronnassa ja loppuehtoo meni jossain sohvan ja terassin välimaastossa. Tiistaina mulla alko työt jo 6.30 (!!) valmistumiskampauksen merkeissä ja lähdin itse töistä serkkuani juhlimaan hänen saatua lähihoitajan ammatin. Ehtoon juhlintahan vähän sitte venähti ja heräsin eilen aamulla pää kainalossa 😀 Ei kauaa auttanut päänsärkyä potee koska mun miehen kummitytsy 4,5vee tuli mulle hoitoon koko päiväksi. Me haettiin kaupasta mehua ja viinirypäleitä ja pakattiin aurinkorasva mukaan, ja lähettiin rannalle. Oli ihanan lämmin ja heitin itekki talviturkin samalla 😀

DSC_0501

Kohnattiin hiekkalinnoja ja vallihautoja, päivällä haettiin vielä perheen kakkosluokkalainen mukaan ja mentiin takasi rannalle. Ehtoolla mulla oli sitte vihdoin se kauan varrottu vuokrahevosen kokeileminen.

Ja voi vitsi miten mahtavaa!!! Dina oli parikymppinen islanninhevostamma, pieni hevonen joka selässä kuitenkin tuntui kun olis istunut suokin selässä. Pääsin mm. tölttään ekaa kertaa elämässäni, näkeen upeeta luontoo ja ekan laukkapätkän jälkeen multa ihan oikeesti tuli itku, se kaikki onni hetkessä ja endorfiinipölly oli jotain ihan käsittämätöntä. Dina oli samaan aikaan hurjan kiltti ja kuulias, mutta kuitenkin pirtee ja reipas jota ei tarvinnut kahta kertaa pyytää meneen kovempaa. Tammuska oli myös ihana hoidettava ja jopa mun hölmöily ötökkäloimen kanssa tuntui enemmän naurattavan kuin ärsyttävän sitä. Voi että, olipa kyllä huikeeta! Sunnuntaina taas <3

Nyt on torstaiaamu ja kello tulee seitsemän, mun pitäis just lähtee töihi… Tiedossa on 13h hiustenleikkausta, värjäämistä, vaalennuksia, huhhuh 😀 Onneks yo-juhlat on lauantaina ja sen jälkeen mää ihan todella aion himmata työtahdin siihen ihan normaaliin 8-9 tuntiin, suomen kesä on liian lyhyt olla nauttimatta siitä!  🙂