Kuukausi: toukokuu 2016

Juuri siltä minusta nyt tuntuu, ja puhun tällä(kin) kertaa laihduttamisesta ja unelmavartalosta, siitä häpeästä joka liittyy epäonnistumiseen ja aina uudelleen aloittamisesta.

Ensinnäkin, jos ihmisen ongelma on se, että vyötäröllä on vararengas ja jenkkakahvat pursuvat farkuista, asiat ovat kai loppuen lopuksi aika hyvin. Mä olen kyllästynyt tavoittelemaan aina jotain muuta. Mä selaan kauniiden, fittien ihmisten kuvia ja seison peilin edessä katselemassa ja mollaamassa itseäni, kun en ole samanlainen. Mä kuvittelen että jos olisin viisi kiloa kevyempi, olisin superisti parempi ihminen, asiat sujuisi helpommin yms yms. Sanomattakin on selvää että on suunnattoman naurettavaa ajatella asioiden menevän niin.

Mä olen kyllästynyt häpeämään iitseäni, selittelemään että yritän kyllä laihtua, huomata vaaán lukeman pysyvän ennallaan vaikka olisi dieetannut, aloittamaan joka maanantaina uuden paremman elämän, laskemaan kaloreita, proteiineja, grammoja. Kyllästynyt kävelemään sykemittari ranteessa vain nähdäkseni kulutetut kalorit. Mä osaan pitää painoni ennallaan, ei ole ongelmaa siinä. Mä en ole niin lihava ettäkö se oikeesti häiritsi elämääni mitenkään muuten kuin pääni sisällä.

Mä olen kyllästynyt ruokavalioihin, sallittuihin ja kiellettyihin ruokiin, kellon mukaan syömiseen, tavoitteisiin rasvattomista urheiljavartaloista, vaikka itse olen ihan tavallinen pulliainen, pitkää päivää painava parturi, liian innokkaan kouran omistaja, jonkinlainen avovaimo, tytär, kummitäti ja ystävä. Niitä asioita joissa on yksi paskan hailee onko mun painoni viis kiloo enemmän tai vähemmän kuin nyt.

Mä haluan nauttia elämästä, katsoo hymyillen peilin, avata yhden siiderin kesäisenä lauantai-iltana terassilla, käydä hikisellä lenkillä ja tanssitunnilla, uida, rakastaa, nauttia hyvästä ruuasta, syödä raikasta salaattia lounaaksi ja pussillinen karkkia viikonloppuna. Haluan saada hyvinvoivan vatsan ja kehon. Haluan ihan oikeasti jo hyväksyä itseni näin, ja pyrkiä kohti terveyttä ja hyvinvointia <3

Enkä varsinkaan halua ihmisarvoni olevan millään tavalla kiinni tästä makkarasta vyötäröllä, edes oman pääni sisällä. Kai jokaisella on sama oikeus rakastaa ja tulla hyväksytyksi, on sitten massaa vähän enemmän tai vähemmän. 

Tahdon elää, niin etten vanhana mä joudu katumaan. Tahdon elää, löytää sateenkaaren päästä satumaan. Tahdon tanssia ja laulaa, tahdon itkeä ja nauraa..    -johanna kurkela

Eilisiltainen yllättävä uutinen ystävältä laittoi mun maailman hetkellisesti ihan sekaisin. Kuinka voikaan niin vahvasti myötäelää toiselle <3

Aloin siinä samalla miettimään omia arvojani, mitä mä ajattelen, mutta myös sitä millaisen kuvan maailmasta annan esimerkiksi kummipojalleni, mieheni kummitytölle ja muille lapsille ketkä elämääni isolta osin kuuluvat. Mulle on jäänyt elävästi mieleen se hetki kun pikkuserkkuni, silloin 5v. tyttö halasi minua mahan kohdalta, koska ylettyi juuri siihen, ja sanoi; ”Minä rakastan sinua, sinä olet minun Kikkani<3”. Se on ollut yksi parhaita hetkiä elämässäni, ja silti koin oloni epämukavaksi koska en pidä vatsastani. voitteko kuvitella, tuollainen hetki ja mä oikeesti mietin että oon vaan liian iso. Nyt jo hävettää suunnattomasti, miten oon antanut ajatuksen edes putkahtaa päähäni siinä hetkessä.

Mä haluan pyrkiä elään niin ettei itseään tarvisi hävetä. Silti kun nään jenkkakahvani peilissä, puna nousee poskille kun hävettää niin. Ne eivät tavallaan edes kiusaa mua itseäni mutta mä kuvittelen että toiset ihmiset rekisteröivät ne ihan ensimmäisenä ja että olen huonompi ja alempiarvoinen ihminen niiden takia. Nämä on niitä jälkiä koulukiusaamisesta, jälkiä joita kiusaajat eivät ehkä uskoneet jättävänsä. Ajan saatossakin auki pysyneitä kirveleviä haavoja, sääntöjä jotka pätevät vain minuun eikä kehenkään muuhun. Kaiken hulluinta tässä on se että mua ei häiritse toisten ihmisten mahamakkarat tippaakaan, vaan mä rakastan ystäviäni juuri sellaisina kuin he ovat, vartalonmuodosta riippumatta.

Mä en halua enää pyytää anteeksi olemassaoloani, tai sitä miltä mä näytän. Vaikka pyrin koko ajan parantamaan ruokavaliota ja lisäämään liikuntaa, haluan yritää tehdä sen hyvällä, en enää itseinhosta voimaa repimällä.

Muista, että sinulla on oikeus olla juuri Sinä, ja olet ainutlaatuinen!

Huomasin eilen illalla itsessäni todella positiivisen muutoksen. Tulin töistä kotiin ja liian pitkän ruokavälin takia, taas, vetäisin hevosenannoksen ruokaa naamariini. Väsytti ja otti vähän päähän. Lösähdin sohvalle ja päätin etten nouse enää koko iltana. Vartin lösöttämisen jälkeen ajattelin että ehkei pieni lenkki kuitenkaan olisi niin hankalaa. Nappasin kuulokkeet päähän ja koiran naruun ja käytiin heittämässä tunnin lenkki. Puolessa välissä lenkkiä on ulkokuntosali, jossa kävin tekemässä vähän kyykkyä, kulmasoutua ja hauiskäätöä. Niitä tuntui kylkikin kestävän yllättävän hyvin! 🙂

Oli hienoa huomata että ne sohvaperuna-ajat eivät olekkaan minun arkeani, vaan tällä viikolla takana on jo latinomix-tanssitunti, kolme tunnin lenkkiä, uimahallikäyti 🙂

nyt vielä pari päivää töitä ja sit vapaa, toivottavasti nää kelit jatkuisi! 🙂

Se hetki kun aurinko kurkistaa ikkunasta ja herättää sinut kesäiseen päivään

Hetki, kun saat istua autossa yksin, ja popittaa Cheekin Keinua niin paljon kuin huvittaa

Hetki, kun töissä on tauko ja saan istua alas syömään salaattini ja rustailemaan ajatuksia paperille.

Hetki, kun asiakas hymyilee onnellisena saatuaan kauniit hiukset

Hetki kun tulet kotiin ja koira saa riemuhepulin sinut nähdessään.

Tavallistakin tavallisempi torstaipäivä. Hiukan mietittyään löytää kuitenkin monia asioita joista olla onnellinen <3

Voiko olla parempaa tapaa viettää tiistai-ilta kuin latino mix-tunnilla ja lenkillä koiran ja miehen kanssa pellolla, auringon lämmittäessä hartioita? Saattaa olla mutta itse en ainakaan vielä ole sitä keksinyt! Ei tullut ees kuvia napsittua kun fiilisteltiin vaan kevään kukkia ja sitä loputonta lämpöä <3

Aloin miettimään itse aiemmin esittämääni kysymystä ketä varten, kun puhuimme tavoitteista Matskun kanssa. Omat tavoitteet on aina olleet  pohjimmiltaan ulkonäössä, vaikka maailmassa on tuhat tärkeämpää asiaa. Hyvä kunto, jaksaminen, terveys ja hyvinvointi ovat ensisijaisia tavoitteitani tästä eteenpäin. Jatkan dieettiä ja uskon sen vaikuttavan kyllä pitkässä juoksussa. Lisäksi jatkan hormonitasapainon opiskelua, koska se vaan on mielettömän siistiä ymmärtää mitä meidän kropassa oikeasti tapahtuu! 🙂 Pikkuhiljaa oon alkanut ymmärtää kuinka pitkäjänteistä työtä esimerkiksi sääsätöliekin purkaminen voi olla. Meidän elimistö ei ole kone, vaan siitä pitää oikeasti pitää huolta <3 >Omastani aion pitää huolta nyt ja jatkossa syömällä terveellisesti, harrastamalla reilusti liikuntaa, ja panostamalla myös rentoutumiseen ja varsinkin rauhoittumiseen illalla ja sitä kautta hyvään uneen.

Tänään mennään äiten kanssa lenkille ja iltapäivällä Matildan kanssa uimahalliin, jesjes! Kylkikin on jo aika hyvä, ei tuntunut eilenkään tanssiessa kuin aina sillon tällön.

Oikein ihanaa pikkulauantaita kaikille! 🙂

Tää on ollut jotenkin aivan sairaan kiva päivä! 🙂 Aamulla lähdettiin miehen porukoille siirtämään vasikoita pihattoon ja samalla tuli oltua vähän navettahommissa. Sitte käytiin pyörähtämässä Vammalassa kattoon vanhoja autoja. Iltapäivällä Matilda tuli meille ja lenkkeiltiin lavistunnille ja takasin. Oli niiin kivaa päästä tanssiin pitkästä aikaa et tuli kyllä semmonen olo et tonne on päästävä vähintään pari kertaa viikossa. Sitten saunottiin pitkään, höpöteltiin tyttöjen juttuja ja tehtiin hyvää ruokaa dieettiohjeiden mukaan, eli ruotuun palattiin heti aamulla.

Oli niin kivaa kyllä jutella kaikesta maan ja taivaan välillä! 🙂 Tässä justiin mietin että täytyy vähän katella kesän työjuttuja sen mukaan että ehtii noihin jumppiin ja muutenkin liikuntajuttuihin 🙂

On noi lehmätkin niin symppiksiä tyyppejä, voi että nautin noista hommista <3

Hyvää vappua ja alkanutta toukokuuta, nyt ollaan jo niin lähellä kesää! 🙂 Mun tipattoman selkäranka ei kestänytkään, mutta en myöskään juonut itseäni känniin, mistä oon tosi tyytyväinen. Tänään dieetti jatkuu normaalisti ja syön justiinsa aamupalamunakasta. Raivaillaan vähän kotia siistimmäksi ja lähetään sitten siirtään lehmiä pihatosta laitumelle. Voi se niitten riemu on ihan mahtavaa katteltavaa! 🙂

Iltapäivällä mennään Matildan kanssa lavistunnille ja mä niiin ootan jo että pääsen taas tanssimaan, on se vaan siistiä!