Oivalluksia ja ihmetystä

Mies takana suukottaa selkääni ja kertoo minun olevan maailman kaunein nainein. Mä alan itkemään, koska en koe ansainneeni noita sanoja. Hetkeä aikasemmin olen seissyt peilin edessä ja kironnut itseni alimpaan helvettiin koska mun ulkonäkö ei kelpaa, olen liian iso.

Silti todellisuus laittaa vähän naurattamaan. On ilta, mun ruokavalio on ollut terveellinen koko päivän. Takana on yli 500 kaloria polttanut tunnin lenkki, ja päivän ruokavalio kuuluu näin;

aamupala: ultra shake ja mustikoita                                                                                    lounas: kanasalaatti                                                                                                                 välipala: kauraleipä ja nektariini                                                                                         iltaruoka: jauhelihakeittoa ja pala varrasleipää.

Kaloreita ruokavaliosta n. 1500. Eli oikeastaan olen elänyt juuri sellaisen päivän mikä mulla tavoitteena onkin, enkä kuitenkaan osaa olla tyytyväinen.

Oivalsin tässä yksi päivä, kuinka mulla on jotenkin kaksi vaihdetta tässä laihdutusprojektissa. Joko mää yritän hyväksyä itseni ja mennä rennommin, jolloin mitään edistystä ei tapahdu, tai vaihtoehto kaksi; mä vedän tiukkaa linjaa inhoten itseäni koko ajan enemmän ja enemmän, piiskaan, syyllistän ja häpeän. Tästä seurauksena mulla on paha olo, väsyttää kun öisin mietin miten elää seuraava päivä tarkemmin, mietin miten kehtaan töihin pukeutua.. Toisaalta ihan hullua, koska kyllähän elämäntapamuutoksen täytyisi edes jossain määrin näkyä henkiselläkin puolella, mielellään positiivisesti. Mun tarvisi opetella, muten samaan aikaan hyväksyä itsensä ja silti laihduttaa ja pyrkiä kauniimpiin mittoihin. Jotenkin väsyttää niin ettei tahdo saada ajatuksista kiinni…

Illalla pitäisi päästä kuitenkin heppaileen <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.