No nyt se sitten selvisi..

Viikonloppu menikin todellisissa antifit-tunnelmissa, mutta oli niin hauskaa ja ihanaa etten antanut sen häiritä. Mun täti, jonka kyllä ajattelen enemmän siskona, oli poikakaverinsa kanssa meillä lauantaina iltaa istumassa ja saunomassa, ja oli meitä sitten viihdyttämässä myös muutama muu ystävä, muun muassa vajaa kolmevee Otto joka on täydellinen rakkauspakkaus <3 Tehtiin pitsaa, juotiin muutama siideri ja istuttiin saunassa höpöttämässä. Laulettiin singstaria, kiitettiin onneamme ettei asuta kerros- tai rivitalossa ja naurettiin vähän lisää. Mun täti, Heidi, on siitä erikoinen ihminen että hänen seurassaan olen yleensä onnellisimmillani. Voin kertoa mitä tahansa ilman suodattamista, mutta Heidi ei silti arvostele eikä tuomitse, vaan seisoo kuin vuori tukenani. Mä oon niin kiitollinen että mulla on elämässä tuollainen ihminen <3 Muutenkin lauantain porukka ympärillä sai hymyilemään, eikä siihen hymyyn vaikuttanut se etten ole viittä kiloa kevyempi.  Lähdettiin vielä baariin mutta olin tyytyväinen siihen että pysyin rennossa hiprakassa enkä missään superkännissä, niin ei mennyt eilinen ihan pilalle.

 

Eilinen postilaatikolla käynti toi diagnoosin pitkäaikaisiin mahavaivoihin, toisaalta helpotti saada tieto ja toisaalta harmitti että vikaa on. Mulla todettiin ärtyneen suolen oireyhtymä. Oon vielä itsekkin aika pihalla miten tän kanssa kuuluisi elää mutta vissiin Fodmap-ruokavalio siirtyy kokeiluun asap. Ajatukset on aika sekavat mutta kuitenkin helpottuneet ettei mitään pahempaa löytynyt. Niillä mennään mitä on annettu, turha murehtiminen vaan näivettää ihmistä.

Tää viikko alkaakin rauhallisemmin koska aamun eka asiakas oli sairastunut. Taidan hyödyntää ajan ja hilpaista kävelylle Ricon kanssa. 🙂 Mukavaa viikkoa jokaiselle!

DSC_0013

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.