Sä tulit kuin lumi, mun eteiseeni enkelinä

Sä tulit kuin valo. Pyyhkäisten tieltäsi kaiken, jyräten yli mustan jään, ja tunkeutuen salaisimpiinkin ajatuksiin. Sä sokaiset mut, mutta mä haluan kääntyä katsomaan aina uudelleen. Aivan kuin kevään ensimmäiset auringon säteet. Sä tiedät, että katsoessasi aurinkoon, sua alkaa aivastuttaa, ja sitten naurattaa.  Sun on pakko katsoa uudelleen, koska sä tiedät miten valo poistaa varjot ja mustat, väsymyksestä ja surusta kertovat jäljet sun silmiesi alta. Sä nouset hankikannoille ja huomaat pysyväsi pinnalla.

Sä olet mulle se valo, joka nostaa mut ylemmäs. Mä tiedän, että sun halatessasi, palaset loksahtelee kohdalleen. Rikottu onkin taas asteen ehjempi. Sä teet sen, mihin en enää luullut kenenkään pystyvän. Sä näytät mulle asiat jotka luulin unohtaneeni. Sä saat mut tuntemaan tunteita, jotka luulin kadottaneeni jäljettömiin.

Mä en ole helppo, mä olen helvetin hankala. Mä olen välillä niin ahdistunut että kaikki järkevät ajatukset on lukittu multa. Ja silti mä toivon enemmän kuin itsekkään uskon, että sä pitäisit kiinni. Ja tällä kertaa minäkin aion pitää.

 

Sä olet mulle enemmän, kuin annan ymmärtää. Minä pyydän, ole siinä, siihen jää <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *