Lentohiekkaa. Juokse, vittu juokse!! Mutta ei se mitään auta. Hiekka katoaa jalkojen alta kuitenkin ja sä lennät helvetisti naamallesi, sua sattuu, ja joku huutaa vaan ja käskee juosta uudelleen
Ahdistusta, paniikkia, lääkkeitä, sameaa oloa. Sitä samaa vitun hymyä jolla sä peität kaiken paskan, kukaan ei nää mitä sun sisällä velloo, ei nää vihaa, ei pelkoo, kipua, ahdistusta, ei mitään kun sä vaan hymyilet, tai kovetat kuoresi niin että herätät sen kunnioituksen ja pelon muissa.
Kengät revitään jaloista, valot sammutetaan, sun matkasta tehdään paskaa, mutta juokse vittu juokse.
Tyhjyyttä, mustaa syvää vihaa ja kadonneita tunteita, kadonneita tunteja, unohdettuja hetkejä, riitoja. Kun ne kaikki kaatuu päälle samaan aikaan etkä sä vaan jaksa. Ei kukaan jaksa aina. Sun täytyy vaan löytää tarkoitus sille että sä juokset, juokset ja juokset eteenpäin. Ihmisenpyörä pyörii mutta sä olet kuin hamsteri, sä vaan menet helvetisti päätymättä koskaan minnekkään, niin pitkään kunnes rajat tulee vastaan ja se pyörä lentää päreiksi häkin seiniä päin. Siinä kohtaa sä et voi enää edes juosta.