.kaikuu, mun huoneissa. Ja sä ihmettelet vaan mikset mua saakkaan palaamaan, no koska sun säätäessä toiseen mä rakastua taisin..” -chisu
Viikko sitten niin, me yhteen palattiin, ja eilen erottiin, hmmm, ja lähipäivinä mä tiedän että sä tartut mua kädestä, hhmm..
Mä tiedän että tää lyö mua vielä vasten kasvoja, lujaa. Mua ahdistaa, en halua enkä osaa päästää ketään oikeasti lähelleni, mutten osaa vaan kunnolla irrottautua. Jos elämä on peli, mä olen valinnut liian monta nappulaa, enkä varmasti pääse maaliin. Lopulta mä jään ihan yksin ja se pelottaa jo valmiiksi.
Liian iso tarve irrottautua ja olla oikeasti yksin, liian iso pelko, että jäisi täysin yksin. Pallo nilkassa roikkumista ja rumia sanoja.