Kaikista kasvoista, käsistä huulista.

Tunteiden heittelyä puolelta toiselle. Sitoutumiskammoinen?

Miksi sä annat koskettaa ja silti annat jarruttaa sä kaiken multa saisit, mut oot vaa mun sunnuntaisin.

Ei mulla oo aikaa selvitellä eikä selitellä oli mul kivaa kieltämättä, mut anna mun jo mennä. Ehkä pelkään sitoutumistraumoja oon nähny liian läheltä rakkauden hautoja.

Miks sä annat koskettaa ja silti annat jarruttaa sä kaiken multa saisit, mut oot vaa mun sunnuntaisin.

 Vastasin et siin on ero pirussa ja enkelissä

Sirpaleita siellä täällä, miksen mä voi jäädä..

Tunnut liian hyvältä ollakses tuntematon

Juoksen karkuun vaik sen pitäis olla päinvaston

’Mä kuulin muutama päivä sitten näiden Janne Ordenin laulun sanojen osuvan minuun kuulemma liiankin hyvin. Aloin miettimään että johtuuko nää kaikki sotkut suhteessa(??) vain siitä että mä pelkään sitoutua, vaiko että mä haluan olla vapaa. Vapaa päättämään, vapaa lähtemään, vapaa tulemaan. Vai pelkäänkö vaan ihan liikaa ettei musta ole tähän, etten ole tarpeeksi hyvä, tarpeeksi luottamuksen tai rakkauden arvoinen.

Mä halusin olla vapaa ja yksin, mut joku sarvipäinen lisäs siihen -äinen, musta tuli vapaa ja yksinäinen? chisu

Mutta kuitenkin mä rakastan liikaa repiäkseni juuret irti, se pelottaa liikaa. Ja pelkään sen olevan liian suuri virhe. Mulla on kuitenkin pakollinen tarve saada omaa tilaa ja aikaa, mä olen hankala. Mua ei voi kahlita, ei määrätä eikä liikaa päättää mun puolesta, mä olen aivan liian itsepäinen siihen.

Jos löytäjä saa pitää, etsi mut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *