liian myöhään mistä? Joskus tuntuu, että myöhästyy elämästä. On revittävä irti kaikki, nopeammin että varmasti ehtii. On saatava kaikki, mikään ei riitä. Rakkaus, rohkeus, vapaus, intohimo, pelko nukkua yksin. Enkä mä tällä kertaa puhu itsestäni vaan aika laajasta osasta ihmisiä, joskin olen ehkä viimeaikoina laittanut asiat enemmän merkille.
Hakeeko jokainen täällä hyväksyntää, että kelpaisi juuri näin? Miltä näyttää ihminen joka olisi täysin Sinut itsensä kanssa, ei tarvisi muiden todistelua siitä?
Uusia aloituksia, lopetuksia, muuttoja, valkoisia valheita, rumiakin sanoja, kaipuuta, kipua, ahdistusta ja kuristavaa tunnetta rinnassa, tarvetta repiä irti kaikki pysyvä. Lääkepaketti keittiön kaapissa, pelkoa avata sitä koska pelkää muuttuvansa zombin kaltaiseksi turraksi ja tunteettomaksi. Halua nauraa, halua elää täysillä, hymyillä, rakastaa, tarttua ja tempautua hetkeen.
Oisko makeeta rankkasateella, että mä sua parvekkeella?
Jatkuvaa tarvetta muuttua, olla erilainen, pukeutua erilailla, meikata toisella tavalla, laihtua,, olla naisellisempi, olla vahvempi niin fyysisesti, kuin etenkin henkisesti ja toisaalta taas ei. yhtäkkisiä paniikintunteita, liian vahvaa ahdistusta, raivoa, purkautumattomia kyyneleitä, huono omatunto, syyllisyyttä toisen loukkaamisesta, tunne pettämisestä ilman syitä.
Mut jotenkin sait mut vaan tänne Ei mennä täst huutelee
