lehden selaan, maailmaa tarkkailen
Pelin pelaan, korttiin viimeiseen
Ja vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin. Tiellä kuoleman, porteilla helvetin poikkesin. Ei tarvi todistaa mun mitään, se toinen saa sut kyllä pitää. En katso taakseni, mä elän itselleni -popeda
Joskus itkun purot vaan aukeavat niin yhtäkkiä, ettet ehtinyt edes valmistautua. Jo unohduksiin jäänyt paniikki ottaa valtaansa ja tunnet tukehtuvasi, haukot happea tuntematta että saat sitä.
Viimeiset viikot ovat olleet raskaita hengittää. Töissäkin on ollut pitkää päivää, mutten nyt tarkoita sitä. Kotiin on ollut vaikea tulla, ja kaikki arkinen on jäänyt jaksamattomuuden alle. Koti on kaaos.
Risteys, josta lähtee kalteva polku yhteiselle matkalla, tai mutkainen, ennalta arvaamaton tie yksin suuntiinsa. Päätöksiä.