Puoleen reiteen, kesäheinät kaareutuu..

Yksi elämän tärkeimmistä asioista, jossei tärkein, on hyvät ystävät. Mun ihana ystäväni Enni oli meillä yötä ja  lähdettiin eilen illalla päämäärättömälle ajelulle, jossa kilsoja kertyi sitten rapsakat 350 😀 Ajeltiin pikkuteitä ja käytiin Kurussa ja Virroilla saakka pyörähtämässä. Oli kyllä niin parasta popittaa Kaija Koota ja kesäheinää, höpöttää kaikki ilot ja murheet ja vain nauraa meijän hölmöille jutuille.

IMG-20160629-WA0015IMG-20160629-WA0021

 

Tänään ollaan hoidettu koirien rokotukset, käyty pitsapiknikillä laiturilla ja heppailemassa. Lisäksi oon höpissyt Ennin kasvavalle masulle ja siellä majailevalle salamatkustajalle <3 ihanaa <3

IMG-20160629-WA0011IMG-20160629-WA0005

IMG-20160625-WA0022

 

 

Tää on ollut täydellinen kesäpäivä, ja niitä hetkiä joiden voimalla jaksaa hymyillä talven pakkasillakin.

 

 

Napa näkyy naapuriin, naapurin pojat nauraa!

Palasin ajatuksissani vuoden takaiseen juhannukseen. Me vietettiin se mökillä kaveriporukan kanssa. Toinen päällimmäisistä tunteista oli ilo, nauru, onni siinä hetkessä. Myöskin vahva humala. Kuitenkin aika surullista, että toinen mieleenpainunut tunne on häpeä. Häpeä omasta vartalosta. Kun muut kaverit istuivat kylpytynnyrissä, nauroivat, pitivät hauskaa- mä lähes ainoana istuin reunalla vaatteet päällä ja yritin nauraa muiden mukana. Kuitenkin mun päällimmäinen tunne oli häpeä, harmi siitä etten mää kehdannut mennä uikkarit päällä muiden seuraksi. En vaikka promilleita oli veressä taatusti enemmän kuin tarpeeksi, ja vaikka muistikuvat ovat osittain todella hataria. Mutta sen mä tiedän, että häpee oli läsnä liikaa.

IMG_20160611_194404 IMG_20160618_180956 IMG_20160620_072015

Surullisinta tässä on se, että juuri äsken seisoin vessan peilin edessä, vihaisena itselleni siitä kuinka vieläkin näytän tältä, kuinka en edelleenkään ole hyvä, laiha ja kaunis. Kuinka päästin mieleeni ajatuksen etten ole vuodessa saanut mitään aikaiseksi. Empä. Mietin hetken aikaa, ja totesin että viime juhannuksen jälkeen olen perustanut oman yrityksen, saanut kampaamoni kannattamaan ja tehnyt töitä, usein jopa 12 tuntisia päiviä. Olen saanut talolainaa lyhennettyä, vihdoin saanut hevoset sopimaan elämääni ja yrittänyt ainakin välillä järjestää aikaa myös ystäville ja rakkaille. Omissa silmissäni en silti mitään, koska en ole laihtunut.

DSC_0722DSC_0692

Rupesi oikein ärsyttämään, HALOO KIKKA! Oikeasti, elämä on suurempi! Ei kenenkään elämä tai ihmisarvo saa olla kiinni kiloista vyötäröllä, levinneistä reisistä, liian leveistä hartioista, tai maskuliiniselta tuntuvista kasvoista. Elämä on suurempi, enkä mä halua muistella vuoden päästä tätä juhannusta ajatuksena häpeä.

Kai se vaan niin on että on paha rakastaa toista ellei rakasta itseäänkään. Olen kuulemma tällä viikolla ollut niin kiukkune muikkeli 😀

Tehdään tästä juhannuksesta ihana, nautitaan elämästä ja Suomen kesästä. Heitetään juhannuskokkoon  lupaus hyväksyä itsemme ja unohdetaan muotit johon kuvittelemme että pitää pyrkiä, annetaan itsesyytösten ja häpeän palaa pois keskiyön roihuissa. Hyvää keskikesän juhlaa jokaiselle <3

IMG-20160614-WA0001

PS. Ei niistä naapurin pojista kukaan olisi nauranut, kyllä se arvosteluasteikko on viime vuodet ollut vain omassa pienessä päässäni.

 

On meinaan vauhtia!

Sekä elämässä että Moonan ratsastusprojektissa 😀

Oon tällä viikolla ehtinyt kaks kertaa selkään saakka ja todennut että kyllä ton hevosen kanssa saa tehdä lujasti töitä ennenkun se suostuu hetkeekään käveleen.. Kun ei millään malttaisi, hänen mielestään olis hurjasti kivempaa vetää täysillä vaan mutkat suoriksi paarmoja karkuun. On se silti täysi <3

IMG-20160614-WA0002

Kello on 6.15 aamulla ja mä oon taas lähdössä töihin, tuntuu et sieltä on kerinny käydä vain kääntymässä muualla sillon tällön mutta on kohtuupitkää päivää saanu painaa, tänäänkin edessä 12h rykäisy..

1465146309608

Onneksi sit alkaa juhannus! Aattoaamuna meen vielä ratsastaa Dinalla tahattoman pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen ja sitte onkin täysin vapaata, ei mitään muuta suunnitelmaa kuin hyvät ystävät, rillailu, (toivottavasti) auringon paistetta terassilla ja illalla ehkä kokko

Hyvää jussia! 🙂

Jaksaa jaksaa painaa painaa

Huhhei, loppuviikko on ollut kohtuullista kohnotusta paikasta toiseen ja sama myllerrys jatkuu juhannukseen asti, jaksaa jaksaa! Lauantain ”lyhyt” työpäivä olikin sitten kymmenen tuntia ja pääsin kotiin viiden aikaan. Koska tiedettiin sunnuntain olevan mulle työpäivä, lähettiin lauantai-illalla Tampereelle leffaan ja syömään juhlistamaan meijän kihlapäivää. Leffa loppui puol kahdentoista maissa ja kun päästiin kotiin, herätyskello näytti herätykseen olevan aikaa vajaa 4 tuntia. Näiden ruhtinaallisten yöunien jälkeen suuntasin silmät ristissä töihin, koska eka rippilapsi oli paikalla klo 5.40. Mulla oli kaksi kampausta, meikki ja yksi hiustenleikkaus ja sitte pääsin kotiin. Olin puol kympin aikaan kotona ja kävelin suoraan nukkumaan 😀 Sainkin vielä unen päästä kiinni ja heräsin täysin pöllähtäneenä ja meikit naamalla kahdentoista aikaan.

IMG-20160518-WA0003

 

Oli jotenkin niin saamaton ja väsynyt olo että seuraavat kaks tuntia lorvin sohvan pohjalla katsomassa fitnesspäiväkirjoja. Kävin kaupassa, siivosin, pesin pyykkiä ja tein ruuat alkuviikolle valmiiksi, että tulis niihinkin hiukan panostettua. Viideks hilpasin taas liikkelle koska mulla oli yks kotikäynti sovittuna, ja siitä sitten tallihommiin.

Tuolla on se käytäntö et päivittäin siivotaan vaan ns. Näkyvät eli paskaläjät, ja sitte aina uusi olkikerros päälle. Kerran viikossa koko patjan tyhjennys, eli sitä hommaa oikeesti oli PALJON, kahdesta karsinasta n. kymmenen kottarillista 😀 Laitoin ihan mielenkiinnosta sykemittarin tallihommien ajaksi päälle, ja 740 kcal tossa meni että heilahti, kyllä se siis ihan liikunnasta menee! 😀

IMG-20160610-WA0002

Moona vaikutti jotenkin kauheen hermostuneelta ja ötökät oli kiusannu sitä kauheesti, jotenka päätin jättää ratsastuksen väliin ja tehdä hiukan maastakäsittelyharjotuksia ja kunnon pitkät harjailut. Mentiin pellolle ja otettiin pysähdyksiä, pidätteitä, peruutuksia, käynnistä raviin siirtymisiä ja toisinpäin, ravista pysähdyksiä.. Sen semmosta. Lopuks Moona sai herkutella tuoreella ruoholla ja mä nautin tuon mahtavan eläimen läsnäolosta. Illalla paistettiin eka kirjolohi jonka Mikko oli kalastanu tänä kesänä, oli hyväää.. Sitten saunan kautta nukkumaan.

1464957286713
mulla oli yhtenä päivänä liikkeessä tälläinen hymypoika <3

Tänään on tiedossa töitä ainakin 11h, jonka jälkeen meen hoitaan iltatallin, eli eipä tarvii murehtia että jäis liikaa nukkumisaikaa ens yölle. Sitte huomenna yheksän tuntia töitä ja talli, keskiviikkona samate, torstaina sitten pitkä työpäivä ja sit vihdoin juhannus.

Nyt vaan jaksetaan painaa siihen asti! 🙂

 

 

Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä <3

Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu, ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu <3

Tasan kaksi vuotta sitten tein tän lupauksen, en tosin Nopsajalan laulun tahtiin vaan ihan omilla sanoilla, mutta ne on mielessäni pyhällä alueella, jonka kirjoittaminen nettiin tuntuisi paitsi typerältä, myös mauttomalta. Loppuviimeksi ne suurimman rakkauden hetkellä annetut sanat ja lupauksen sulkeutuvat kahden ihmisen välille, kuin sanaton sopimus pitää lupauksista huolta.

20140529_160744_1 20140529_160915_1

Pujotettiin sormukset toistemme nimettömään sinetiksi, olemme toisillemme varatut. Valehtelisin jos väittäisin aina olleen helppoa, tai ettei lupaukset olisi horjuneet, ainakaan omassa päässäni. Aina en ole nähnyt tarpeeksi vahvasti syitä miksi tuo toinen viitsii minua katsella, rakastaa.

20140621_22540120140721_220611

Eilen meidän ollessa Tampereella juhlistamassa tätä päivää mä näin sen taas selvemmin kuin aikoihin. Mun komea mies. Tai ei oikeastaan mun, koska toista ei voi omistaa, ja rakkaus on tasan niin kauan kun ymmärtää sen ja uskaltaa silti heittäytyä. Kukkakin kuihtuu kun poimimme sen, mutta niityllä se kukoistaa kesän loppuun, ja nousee taas voimallisempana uudestaan. Sitä tää elämäkin on. Nousuja, laskuja ja eteenpäin vievää syöksylaskua. Parasta kuitenkin on jos voimme jakaa sen rakkaimman ihmisemme kanssa <3

 

Tänään mä olen kiitollinen näistä kahdesta vuodesta yhdessä <3

taivas aukeaa!

IMG-20160614-WA0010

Äitiluonto meitä suojelee, elämä on ihanaa..

IMG-20160614-WA0006

Taivas aukeaa, pilvet katoaa, tahdon lentää kanssas korkealle kohti suurta unelmaa..

IMG-20160610-WA0004

Aurinko ja maa, jotain suurempaa, elämässä onni ois kun sun kanssa olla vois

IMG-20160614-WA0002

Aurinko laskee mutta huomenna taas se valoa tuo maailmaan..

IMG-20160614-WA0001

Kohtalon tuulet kuljettaa, sinun silmäsi paljastaa, mikään ei meitä voi erottaa..

Kursivoidut kohdat Heidi Kyrön laulusta taivas aukeaa. Siltä eilen kyllä tuntu kun pääsi ekan kerran Moonan selkään. Tää lottovoitto tipahti elämääni vasta viime viikolla mutta tuntuu että olisin käynyt tuolla jo paljon kauemmin. Moonan selässä ei oltu istuttu yli puoleen vuoteen ja mua jännitti ihan hirveesti että lennättääkö se mut heti heinikkoon. Ei lennättänyt, ainakaan vielä <3

Moona on hirvittävän nopeatempoinen ja reipas hevonen, eikä suuhun saa jäädä yhtään kiinni. Neiti vaati aika paljon ohjausta jotta tiesi minne mennä, ja ravista tuli kummallista pomppimista, osin siksi etten mää vaan osannut istua siellä 😀 Mutta ihan varmasti totun, laukka taas tuntui ainakin rauhallisessa vauhdissa hyvältä istua. Ei menty puoltakaan tuntia, koska halusi lopettaa siihen kun menee hyvin jotta Moonallekkin jäisi hyvä maku suuhun. tehtiin muutamia pidätteitä ja niihin vastasi hyvin, intoa vaan olisi ollut muillekkin jakaa. Hevonen toimi hyvin mutta ratsastajan tasapainossa ja istunnassa on parantamisen varaa paljon. Aattelin heti tänään käydä kirjastossa kattoon löydänkö jonkin istuntakirjan, sekä täytyy alkaa enemmän reenata reisiä ja keskivartaloo että pääsen selkään nopsemmin.

Tänään vapaapäivä ja mää lähden nyt hammaslääkäriin, pöh!

noita nokinenä

Heippa, taas ollaan jo maanantaissa. Ihan harmittaa kuinka nopeesti kesä vilisee ohi, täytyy toivoo että kohta lämpiäis kun nyt ei oo ollut kesästä tietookaan..

Olispa kiva kirjoittaa siistit ruokapäiväkirjat, mutta kyllä se rehellinen vastaus on nyt se et mitään ruokapäiviksiä en oo pitänyt koska oon mennyt tuhatta ja sataa paikasta toiseen ja huomannu aina illalla et hitto kun onkin nälkä 😀

Perjantaina pyyhälsin töiden jälkeen tallille hoitamaan Moonan ja Minin. Ei mitään ihmeellistä, perusiltatalli ja piitkät harjailut. Kotona oltiin puol kympin maissa ja syömisen jälkeen nukahdin samantien. Lauantaina olin töissä kaheksan tuntia, jonka jälkeen tulin hetkeks kotiin ottaan välikuoleman. Paleli, väsytti ja oli jotenkin tosi kuumeinen olo.. Torkuin hetken ja lähin sitte tallille. Tulin taas vasta illalla enkä oikein jaksanut tehä mitää, paitsi pikajumpan ja sitte lösähdin suihkun kautta sänkyyn lukeen. Oli ihana vaan kölliä ja uppoutua Paulo Coelhon Bridaan. Nukahdin ennen yhtätoista, Ricokin oli mummulassa yötä.

Moonasta vanha kuva

Eilinen olikin sitten oikein hulinapäivä. Heti aamusti Mikon porukoille, jossa ensin siirrettiin mullikoita laitumelle ja pihatoista toiseen, sitten keikuin pari tuntia miesten apuna navetan katonharjalla piippua purkamassa, jossa sainkin nimen noita nokinenä. Oli meinaan kyllä naama ja koko likka ihan pikimusta ja noessa 😀 Sitte siirsin vielä pari vasikkaa navetasta pihattoon ja kyllähän siitä kunnon köydenveto tuli kun Inkeri ja Esteri pisti sorkkaa toisen eteen ja meikä puhisten perässä 😀

Sitten siivosin vielä vasikan karsinat ja pesin ne eli loppupäivä meni kirjaimellisesti paskassa. Illalla saunassa tuntu et tuuman kerros valui lattialle 😀

Nyt olisi edessä ihan perus työpäivä ja sitte hierojalle, ihanaa <3

onnensirpaleita

Elämässämme parhaat hetket koostuvat pienistä paloista, onnen sirpaleista. Sirpaleista, jotka ovat samaan aikaan niin hauraita, mutta niin teräviä että sinun täytyy kantaa niitä silkkihansikkain, etteivät ne hajoa. Jokaiseen sirpaleeseen kätkeytyy tarina, muisto tai tunne. Onnen sirpaleiden palapeli voi olla tärkein asia, jota vaalia, sillä pimeinä ja synkkinä hetkinä voit rakentaa niistä sillan uuteen päivään.

Minun sirpaleeni koostuvat lämpimistä halauksista, koiran syliin käpertymisestä, hevosen pärskähdyksestä ja hellästä pään töytäisystä. Laukkapätkästä, kun tuuli ujeltaa korvissa ja tuntee olevansa vapaa tässä ja nyt. Hetkestä, kun illalla viluisena käpertyy miehen kainaloon nukkumaan, hetkestä kun nauraa ystävän kanssa niin kovaa ettei enää tule ääntä ja vatsa on ihan krampissa. Onnen sirpaleilla ei ole oikeaa tai väärää, jokainen luo onnensa <3

hyvää viikonloppua!:)

Tässä elämä on.. <3

Tää viikko on edennyt hullun lailla ja nyt eletään perjantaiaamua. Istun tässä kaurapuurokulhoineni vielä hetken ennen töihin lähtöä. Tämä viikko on ollut ikimuistoinen ja on tapahtunut paljon, ainakin itse koen  niin. Tiistaina lähdettiin töitten jälkeen kaverini (ja tätini) Heidin kanssa kesälomaretkelle, ilman suuntaa, ilman päämäärää, ja ilman muita varusteita kuin hammastahna 😀

Kierrettyä tuli Rauma, Mynämäki, Hinnerjoki, Naantali, Raisio, Turku, Laitila, Eura… noin muutaman mainitakseni ;). Myös yökokemus oli omiaan kun saimme vihdoin puoli neljältä aamuyöstä hostellihuoneen, joka osoittautui aikas kokemukseksi. Lukkoja ei ollut, lukuunottamatta mahdollisuutta lukita huoneen ovi munalukolla ULKOPUOLELTA, lämmitystä ei ollut, ja lakanat oli likaiset. Näitä pikkupikkujuttuja lukuunottamatta paikka oli n. 20-luvun sisustuksineen aika makee 😀 Reissumme oli täynnä naurua, kaijakoota, eksyilyä, hauskoja paikannimiä, muumitikkareita, maissinaksuja… ihan paras mahdollinen reissu!

Sitten löysin hoitohevosen, ihanan lämppäri Monan, jolla olis tarkoitus käydä heppailemassa pari kolme kertaa viikossa, nyt viikonloppuna hoidan iltatallit. Ihan ihanaa, oon niin taivaissa että vihdoin on taas hepat elämässä <3

 

Hevoshaaveissa..

Moikka! Vihdoin tää hulinaviikko alkaa olla selvitetty ja nyt saakin ottaa rennosti loppupäivän. Käytiin heti aamusti puolentoista tunnin lenkki mun kaverin ja koirien kanssa,  ja sen jälkeen rillailtiin porukalla itsetehdyt hampparit, nam! 🙂 Nyt hetki lorvitaan sohvalla ja puolen tunnin päästä oon taas lähdössä ratsastaan Dinalla, ihan huippua! Ulkona tosin käy semmonen tuuli että pelkään koko hevosen lähtevän lentoon.. 😀

Ei niin kiireistä viikkoa, ettei ehtisi hevosten myynti-ilmotuksia ja tallipaikkoja katsoon, kun on kunnon hevoskuume päällä. Meijän lähellä olis yks hyvänkuulloinen tallipaikka, jota ollaan ajateltu käydä katsomassa. Kun olis ensin paikka ja muut käytännön asiat selvillä, olis huomattavasti helpompi alkaa etsimään kunnolla sitä omaa hevosta. Mieskin on suostunut asiaan, mikä oli kyllä niin iloinen ja helpottava ylläri 🙂

Kyllä ihminen on hullu ku ite täyttää päivänsä niin äärimmilleen mutta kyllä nää pari vuotta ilman hevosia on ollut aivan liikaa! Mää vedän ny chapsit kinttuihin ja lähden maastoileen, toivottavasti menis hyvin! 🙂