Viime päivien postaukset on olleet niin syvällistä pohdiskelua että nyt pitää saada ihan vaan kuulumisia kehiin 😀 Töissä on ollut nyt tosi mukavia päiviä ja murtunut kylkiluu alkaa parantumaan niin mielikin on valoisampi kun on päässyt vähän lenkille.
Keskiviikkona käytiin äiten kanssa kirpparilla ja löysin söpöt kesäkengät, nyt kun paistais vähän aurinko vielä tänne sateen keskelle..
Eilen illalla käytiin Tampereella syömässä ja katsoon elokuvissa se Onnenonkija, tykkäsin, sopivan kepeetä ja hauskaa 🙂 Nyt on edessä vajaan seitsemän tunnin työpäivä ja sitten viikonloppu ja vapaa, mieli on hyvä 🙂
En saanut viime yönä unta kun ajatukset pyöri taas mielessä tuhatta ja sataa, mutta hoksasin sentään yhden asian. Mun on tehtävä päätös. Mulla on kaksi vaihtoehtoa ja fitti-projektini suhteen. Joko mä jatkan tätä ajatteluani ”Musta tulee fit, sitku mä alotan sen ja tän ja sitte ku mahdun samoihin housuihin ku yläasteella ja sitku pääsen 25 miesten punnerrusta.” Eli koko ajan siirtää asiaa eteenpäin ja jatkaa itseni morkkaamista ja lyttäämistä.
TAI mä voin alkaa oleen fit än yy tee nyt! Eikä se tarkoita että kahden viikon päästä, kuukauden päästä tai ensi jouluna mä olisin supertikissä. Se tarkoittaa että syön pääosin terveellisesti, koko ajan tietysti parantaen, jatkan liikunnan harrastamista ja ehkä lisään sitä. Kiinnitän huomiota edelleen ruokailurytmiin ja ruuan laatuun. Monta asiaa olen korjannut jo esim vuoden takaisesta mutten vaan itse sitä aina huomaa. Kuvittelen mielessäni jotain mahdotonta, vaikka mä saan olla niin fit tässä ja nyt kuin sielu sietää. Paremmat tulokset saan varmasti positiivisella asenteella entä tällä jatkuvalla itsensä morkkaamisella ja lyttäämisellä jota on tullut harrastettua ihan liikaa. Äsken söin juuri maitorahkan ja mustikoita, niinkuin joka muukin aamu tällä viikolla, ja silti syytän itseäni edelleen kahden viikon takaisesta karkkipussista. Järki käteen hyvät leidit, me ollaan sen arvoisia! <3
